Musta rakkaus

Selailin Väinö Linnan Mustaa rakkautta. Sen voi ajatella kuvastavan jotain sodan jälkeistä epätoivoista eksistentialismia, film noiria. Synkkään ikävyyteen on suomalainen taideromaani luottanut pitkään ja varmaan edelleenkin. Päähenkilöt ovat ihmisiä, jotka on heitetty enemmän tai vähemmän orpoina hankalaan maailmaan ja no niin. Nainen on kuitenkin ulkonaisesti kaunis ja nuorella miehelläkin olisi loistava tulevaisuus edessään, jos hän vain olisi käynyt edes yhdellä Sarasvuon luennolla ja voittanut negativisminsa ja saanut valaistua luonteensa pimeät puolet, jotka nyt kuitenkin antavat mahdollisuuden rakentaa tarinasta antiikin tragedioihin tai vaikkapa Raskolnikoviin vertailtavan kohtalon kosketuksen, joka jää helposti kummittelemaan lukijan mielessä kuten taideteoksen pitääkin. Kieli vaikuttaa ainakin alussa melko yksinkertaiselta ja kuivakkaalta. Muuten teoksessa on tiettyjä yhtymäkohtia Waltarin pienoisromaanien työläistragedioihin mutta myös aikalaisen joskin ns. linnamaisen realismin vastaleirin eli suomalaisen modernismin Mereen, joka paljolta kuvaa ikäviä taviksia ainakin päällisin puolin tyhjänpäiväisissä puuhissaan. Linnalla on enemmän pyrkimystä rakentaa vaatimattomista aineksista normaali romaanin kaari, missä hän taitaa onnistuakin luoden taiteellisesti ehjän mutta hieman ennalta arvattavan juonen? Kertomuksen kieli, ihmistyypit ja fyysinen sekä yhteiskunnallinen miljöö ovat tietenkin vanhentuneita, vaikka tiettyjä yhtymäkohtia varmaan on löydettävissä nykyisten iltapäivälehtien otsikoihin. Miehinen mustasukkainen käytös on edelleen voimissaan vierasperäisenkin primitiivisen vaikutuksen elvyttämänä ja maustamana. Mutta romaanin epäsankari on asenteiltaan nietseläinen jäykkä moralisti, joka halveksii juoppoja ja huoria päinvastoin kuin mitä nykyään yleensä ajatellaan ja toimitaan. Jos verrataan Mustaa rakkautta tämän blogin postmodernistiseen viihteellisyyteen pyrkivään minifiktioon niin kyllähän vaaka kallistuu Mustan rakkauden puolelle: siinä on pitemmässä konstruktiivisessa muodossa tavoitettu taiteellisesti korkeampi taso sortumatta silti varsinaisiin saippuaoopperamaisuuksiin. Musta rakkaus on oikeaa kirjallisuutta, joka lievästä banaalisuudestaan huolimatta on klassikko.

Häränpyllyä

Voidaan ajatella, että maailmassa ja yksin Suomessakin on jo julkaistu niin paljon kirjoja, että on vaikea optimoida ajankäyttöä niiden lukemisen suhteen. Oikeastaan ei siis voi lukea mitään, koska se aika on pois joltain paremmalta kirjalta. Kuitenkin jos ajatellaan kuinka monta kirjaa saa käteensä tavis tyyppi kuten meitsikin elämänsä aikana niin ei niitä loppujen lopuksi kovinkaan montaa ole, jos ei aktiivisesti laukkaa kirjakaupoissa. Uudet kirjat ovat kuitenkin kalliita ja vaikeasti saatavissa. Jos taas lainaa kirjan kirjastosta niin eipä tahdo hidas lukija montaakaan saada kunnolla luettua kuitenkaan vuodenkaan aikana. Kovasti pitää olla aina uusimassa lainojaan ja joku kerta se kuitenkin unohtuu ja sitten rapsahtaa niin suuret sakot, että menee viimeinenkin mielenkiinto kirjoihin. Viha rakkaus suhde kääntyy vihan puolelle. Näin ollen Lainan päivänä kannattaa sittenkin ostaa loppuun luettuja poistokirjoja, kun halvalla saa. Ja sitten kun kirja on oma niin siihenhän voi aivan hyvin tuhlata aikaa siinä kuin television töllöttämiseenkin. Näin saa oikeutuksen lukea huonompiakin tai jopa vanhoja kirjoja, kun ne nyt kuitenkin ovat käsillä eli helposti hollilla. Varsinkin vessassa voi lukea aivan rauhassa ja hyvällä omallatunnolla monessakin mielessä.

Poseerausta

Jimi löysi mieleisensä kuvan ja alkoi kiireisesti kopioida sitä maalausalustalle.
Pian hän olikin valmis.
- Katsopa tätä. Eiks oo hyvä?
Julia vilkaisi olkansa yli ja sanoi:
- Ei. Seksististä esineellistämistä ja brutaalia. Luuletko olevasi Ritari Siniparta vaiko Viiltäjä Jack?
- Ei kun painija Henri Öö. Poseeraa sitten tässä ja nyt niin kuin kauan sitten lupasit niin teen paremman alla prima märkää märälle.
- Mä olen kyllä jo kuiva. Mä mitään ole luvannut. Julia heilutteli jälleen pyyhettään.
- Tai olkoon menneeksi. Julia heitti pyyhkeen menemään, nousi hitaasti täyteen pituuteensa ja asettui kissamaisesti makaamaan sohvalle alasti vasemmalle kyljelleen.
- Onko tämä hyvä? Tai tämä: Julia nosti hitaasti oikean jalkansa sohvan selkänojalle.
- Just noin, pysy nyt paikallasi. Johan alkoi Lyyti kirjoittaa. Jimi huitoi innoissaan väriä uudelle kankaalle.
- Sudi nyt ihan itse mutta pian. Mun käsi puutuu tässä asennossa.
- Nyt ei kuule puutu yhtään mitään. Tässä on kaikki, sanoi Jimi, mutta huomasi samalla, että näkymässä oli jotain liikaakin.

.

Sessio jatkuu

- Toi en oo mä, sanoi Julia.
- Ai sä huomasit. Et niin, mutta se voisi olla. Nenässä on jotain samaa.
- Joo, yhtä terävä. Julia meni keittiöön ja valmisti itselleen terävän drinkin. Hän palasi olohuoneeseen ja istahti pitkä lasi kädessään jäät kalisten vain pyyhe verhonaan nojatuoliin.
-No entäs tämä, sanoi Jimi ja käänsi esille uuden maalauksen. Sekin esitti kaunista vaaleaverikköä.
-Mitä siitä?
-Eikö olekin kaunis. Se voisit olla sä.
-Mutta en ole.
-On siis aika maalata sinut. Asetu malliksi!
-Ai näinkö, Julia laski kupin pöydälle, heilautti jalkansa istuiltaan puolispagaatiin ja pyyhkeen auki.
-Just noin, just noin, läähätti Jimi hieman yllättyneenä ja tempoi maalaustelinettä sopivaan asentoon.
-Älä unta nää, Julia perääntyi ehdotuksestaan, kääriytyi tiukasti jälleen pyyhkeeseensä ja kallisti kovaa lasia pehmeiden huuliensa väliin.
Hyvä on hyvä on, Jimi hillitsi itsensä ja alkoi kaivaa esille perhealbumeja.

Luonnos

Sillä aikaa kun Julia oli ollut suihkussa, Jimi väitti luonnostelleensa hänestä kasvokuvan. Julia kylläkin huomasi heti, että kuvan malli ei ollut hän itse. Erot olivat vähäiset, mutta tarkalle silmälle selvät.

Automaattimaalaus

Vaikkapa Virtual Painterilla (trial) saa valokuvista aikaiseksi varsin mukiinmeneviä maalauksia. Ohjelmasta löytyy 16 filtteriä, jotka tuottavat tulokseksi eri tyylisiä muunnoksia. Yleensä parhaan tuloksen näyttäisi antavan genret guassi, pastelli, impasto, pointillismi ja gootti öljyväri. Aivan impressionismia ei löydy, mutta impasto menee aika lähelle.

Raahen rokkimimmi Jenni Alexandrova aikoo itsekin taidemaalariksi, tai tohtoriksi. Itse luulisin, että hänellä on eväitä pitemmälle kuin Vapulla, uusi Maria?

Vanhoja aikoja

Jotenkin on hauska lukea Sariolan ensimmäisiä dekkareita, joiden vielä paljolta agraarinen ympäristö, mennyt maailma joka tekstissä kuvataan modernina, on noin vuodelta 1956. Varanotaari, 32-vuotias komisario Susikoski kuitenkin jo ajaa, ja kerää ihailevia katseita pikkupojilta, isoilta pojilta ja tuhmilta tytöiltä, modernilla cabriolet mallin pikku-Mersulla, joka kuulostaa olevan menohaluiltaan kuin Rytsölän Lamborghini. Lapin tunturihotelliin matkustetaan Helsingistä ensin Aeron lentokoneella useita välilaskuja tehden aina Rovaniemelle asti, mistä jatketaan jykevänokkaisella onnikalla maantietä, mutta mikä yllättävintä loppumatka, yli peninkulma, pitää matkata omatoimisesti halki erämaan hiihtäen. Matkalaukkua ei siis voinut mukana raahata, vaan tavarat täytyi kantaa repussa! Hotelliin ei mennyt aurattua tietä, sinne ei päässyt autolla, korkeintaan hevosella, jos sellaisen sai tilattua jostain ajoon? Ehkä hotellilla oli käytössään oma hevonen? Nykyään vastaavilla kulkuyhteyksillä varustettuun hotelliin ei taitaisi montaa asiakasta saapua. Kuitenkin perillä on jo käytössä moderni laskettelurinne, missä voi harrastaa mutkamäenlaskua hissin ja koukkuun kiinnitettävän hissivyön avulla. Ravintolassa tarjotaan gourmet-aterioita lämmitetyiltä lautasilta ja snapsi on kylmää. Juopottelevat seurueet ovat yleisiä ja muutama sievä neitokainenkin sulostuttaa komisarion sinänsä synkkiä tutkimuksia Lapin taikaa ja lumousta hehkuvassa maisemassa. Lentokoneen kaartaessa Rovaniemen uutuuttaan hohtavan kauppalan yli huomio kiinnittyy keskuskansakoulun massiiviseen kivikompleksiin.

Automaattikirjoitus I

Kirjaankin pannaan sanoja peräkkäin, huomasi Kalle Päätalo. Pitää vaan valita oikeat sanat ja sanajärjestys sekä naputella ne. Hm, tai valita alkuasetukset ja muut lähtötiedot ja antaa jonkun sovelluksen hoitaa hommat puolestasi. Markku Sarastamo teki niin jo 80-luvulla. Reseptiä ja tyyliä saattoi rukata mieleisekseen. Luukanen sen sijaan kirjoitti itse automaattisanelusta. En muista kenen. Jonkun kummituksen tai humanoidin kai. Monenmoisia kirjoitusrobotteja ja puppusanageneraattoreita kuten blogia kirjoittava Veijo tai postmoderni tekstirobotti on ollut jo pitkään, mutta ilmaisversiot ovat olleet toistaiseksi liian yksioikoisia, jotta niillä olisi vakavaa kirjallista käyttöä. Mutta ehkä tarkistan jatkossa tilannetta. Okei, katsotaan jo pikkuisen sanoi tohtori. Veijo ei näytä toimivan enää.

Puppulausegeneraattori tuottaa tällaista: Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että vanha kunnon sosialismi yksinkertaistaa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.

Vanha kunnon postmoderni kone toimii edelleen: “Reality is fundamentally elitist,” says Sontag; however, according to Drucker[1] , it is not so much reality that is fundamentally elitist, but rather the defining characteristic, and some would say the economy, of reality. Finnis[2] holds that the works of Eco are an example of self-justifying nationalism. Therefore, the subject is interpolated into a deconstructivist predialectic theory that includes sexuality as a paradox.


Lähde: Maalainen. Eli siellä on lisää muutamia.

Foliohattu panikoi

Maailma on Titanicin kurssilla. Niin on miltä näyttää. Tai mitä jos vaan unohdetaan koko velka, mitätöidään se ja kielletään ottamasta uutta. Kielloissa on voimaa. Varmaankin. Älä synkistele.
Be Happy.
Don't worry.
Kielletään NWO.
Demokratia toimii vain pikkuvaltioissa, jos sen annetaan toimia.
Onko demokratia virttynyt ylellisyys, joka on työnnetty romukoppaan ja jolle on asennettu kuonokoppa?
Vai onko demokratia vain manipuloinnin keulakuva.
Sitäkö meille propagoidaan?
Pitäisin kuitenkin kiinni demokratiasta kuin Tatjana huivista.
Linnuilla kaloilla mehiläisillä kimalaisilla menee huonosti. Varmaan alienien tekosia. Siirtyneet lehmistä pienempiin mutilaatioihin.
Taitaa olla samaa salaliittoa eli NWO.
Kuin älytön rahajärjestelmä ja globalisaatio, ilmestyskirjan peto, EU, joopa joo. Näitä ei voi välttää. Pakkotoistoa.
Täytyy siis äänestää Jouko Pihoa, aamen. Eläköön Uuden Suomen munaton leijona.
Jellonakin on mutiloitu.
Turhaan, näillä pakkasilla.
Tai sitten ufoja vaan liikkuu niin paljon joka puolella näinä aikoina, että paikallinen fauna joutuu kärsimään.
Ufojen naamioitumisteknologia saattaa vaikuttaa myös.
Tai sitten kyseessä on joku Haarp tai vastaava tuhoase, jolla voidaan tappaa myös ihmiset tietyltä alalta. Vaikkapa koko maapallolta silmänräpäyksessä tai Suomesta tai Ahvenanmaalta. Joopa joo.
Vaikuttaa aika uhkaavalta. Mikähän sen Ruotsin lentokoneen lentotason pudotuksenkin aiheutti? Tuskin lähden lenteleen lähiaikoina, vaikka ei ole kyllä rahaakaan siihen.
Illuminatin tai vastaavan hommia siis. Wheelerin kuolema ilmeisesti liittyy samaan. Ai jaa että lietson paniikkia. No ei täällä kukaan käy eikä ainakaan usko sanaakaan. Tuskin edes itse. Be happy, don´t worry.
Mutta täytyy panna päähän foliohattu ja rakentaa Faradayn häkki josko nuo auttaisi jotain. Ei vara venettä kaada vai miten se oli.
Äärimmäinen lämpökin ehkä auttaa joten menen saunaan.
Ja saunan katossa on foliota myös.
Luin nukkumaan mennessä Porvalin kirjan Kallesta, oikein hyvä kertaus.
Reino Kurtti ja Helvi Ojala (Laina Puronen) meinasivat, että Kalle muunsi totuutta kerronnan hyväksi aika lailla. Minusta Kallen kirjoista voisi julkaista edes muutaman kirjailijan valinnan. Julkaistiinhan Linnaltakin Sotaromaani.
Jostain voisi löytyä alkuperäisiä käsikirjoituksia niin jälkieditoinnista saisi oikean kuvan. Porvali ei mainitse sitä seikkaa lainkaan.
Eli KP ehkä oli kerronnan mestari enemmän kuin päiväkirjamölläri.
Tai sitten puolet kunniasta kuuluu kustannustoimittajalle?
Syrjille ja muille leikkaajille saneeraajille poliiseille sensuroijille ja stilisteille.
KP saattoikin olla pohjimmiltaan postmoderni beat heh heh.
Tajunnanvirtaa kuin Joyce?
KP:kin oli siis salaliitto, jonka joku Jenni tai muu väittelijä voisi räjäyttää pirstaleiksi?
Samoin se ampuja varmaankin on abduktiotapaus ja siru korvassa käski ampua. Salaliitto pudotti Iranin koneen, kuoliko mukana joku atomiekspertti tai ...
Kaiken takana Haarp?
T. Harpf?
Ennen Iijokisarjaa KP kirjoitti melkein normaaleja romaaneja.
Hänellä oli jo takanaan vankka kirjailijan ura ja myyntimenestys.
Iijokisarja on sitten sellainen erikoisuus, että tutkimus ei ole siitä ottanut vielä paljoakaan selvää. Onko se kompleksinen ja monimutkainen, megalomaaninen eikä triviaali?
Erikoislaatuinen romaanin, päiväkirjan muistelman, omaelämäkerran välimuoto. Liikaa dialogia muistettavaksi.
Eli "kirjallisesti ristiriitainen".
Onko joku muu kirjoittanut jossain mielessä vastaavaa? Ehkä Hannu Salama, Eino Säisä?
Henry Miller, Bukowski, Sammakon beat tyypit.
Nuo suppean kerronnan edustajat kjeh kjeh.
Menneen talven lumia. Mutta voihan pitäytyä vanhaan ja jättää Oksasen tai Pulkkisen lukematta, kuten melkein kaiken.
Naiset rulettaa myyntilukuja nykyään. Toista se oli Sariolan ja Päätalon aikaan heh heh.
Noi Putouksen hahmotkaan ei oikein jaksa kiinnostaa. Minna Kauppi on piristävän huonosti käyttäytyvä kaunotar ja blogisti.
Saati uutiset tai keskustelufoorumit tai tavan blogit, kiinnosta vaikka kinostuvat.
Mysteeriuutiset ja mysteeriblogit on asia erikseen.
39 kanavaa pitäisi nyt näkyä, vaikka osa on salattu tietenkin, tai vailla ohjelmaa. Aika vähän on kuitenkin tällaisia kunnon kulttuuriohjelmia kuten tämä boksi. Ei oikeastaan yhtään.
Terrestrisiä.
Forumit ovat siitäkin kiusallisia, että niissä voi joku väittää vastaan hah hah.
Marginaaliboksissa voi kuvitella olevansa keskiössä ja normaali tai intellektuelli, mitä vain.
Hurriganesit oli aika jäyhiä ja vähäsanaisia Mikko Alatalon haastattelussa Iltatähdessä 1974.
Niin aika muuttuu ja me sen mukana, paitsi mä.
Nykyään Hurriganesit on vielä jäyhempiä ja vähäsanaisempia kuin silloin ennnen paitsi ehkä Remu.
Joskus änniä tulee liikaa ja joskus taas ei.
Pitäisiköhän ruveta viittaamaan muihin blogeihin?
SusuPetal on muuttanut wordpressiin. Kuulostaa toimittajien mestalta, eli pressiltä.
RR puhuu edelleen Zizekistä aika paljon.
Ja muista hengen jättiäijistä.
Muissa kulttuuriblogeissa en ole käynytkään pitkään aikaan. Mitähän se Panu Rajala hommasi, no siis elämäkertaa Ahosta.
Okei, Häiriöklinikka on kulttuuriblogi jos mikään.
Näyttää siltä että pystyn kirjoittamaan minkä tahansa lauseen huonosti tai vieläkin huonommin. (Täytyi palata hieman oman napaan päin.).
"Mölähdys hukkuu hetkessä uusien mölähdysten joukkoon, eikä sitä enää ole."
Noin totesi Dionysos tai Hanhensulka vai kuka se oli.
Hän ei siis arvosta sms-tekniikkaa vaan täyspitkää blogipostausta.
Joillakin ajatusta riittää pitkäänkin muotoon heh heh.

Jumalan sanaa

Tuntuu siltä, että pitäisi lukea yksi juttu, mutta sitten ajattelin, että ei sitä olekaan tarkoitettu luettavaksi vaan kirjoitettavaksi. Naivit ja tyhmät lukevat mitä sattuu. Luulen että nykyään kirjoitetaan naivi ja delta eikä naiivi ja deltta. Luultavasti olen väärässä.

En tiedä onko hyvä lukea vaan mieleisiään juttuja. Sellaisia jotka ovat kuin jumalan sanaa eli aivan kuin itse kirjoittamia, jos viitsisi. Siinä ei ehkä saa totuudellista kuvaa maailmasta, mutta pitäisikö saada. Kyllä jos sillä voi tienata. No ei voi, joten aivan sama.

Yksinkertaisen kannattaa lukea yksinkertaisia ja monimutkaisen monimutkaisia.

Yksinkertaistin tuossa hieman Maslowin tarvehierarkiaa ekonomiaa korostaen.

Voidaan silti ajatella, että kannattaa ajatella yksinkertaisemmin kuin mitä on, jos silläkin tavalla pääsee eteenpäin.

Minä kierrän vain ympyrää tai jökötän pisteessä.

Voisi tehdä niinkin, että ei ymmärrä juuri mitään, mutta osaa edes yhden metodin hyvin ja käyttää sitä.

Amatööri voi tehdä vain mikä on helppoa ja hauskaa, poimia rusinat kakusta. Tosin rahalla saa ja hevosella pääsee. Ne seikat helpottaisi mutta ovatko ne myös voittamaton este.

Tyhmyyden lisäksi. Kyllä kai.

Niiden puute on siis este.

Binäärilogiikkakin olisi ehkä riittävää. Kyllä, ei. Tosi, epätosi. Hauska, ikävä. Mutta kuka keksii kysymykset ja kehittää progression.

Aihe on riittävä suunta kunhan keksii aiheen.

Aihetta voi kokeilla eli aloittaa ja vuorenvarmasti kohta keskeyttää. Coitus interruptus. Nyt Juicekin on inter pares jossain tai ei missään.