Väärää politiikkaa

Sonera annettiin Telialle, Nokia Microsoftille ja nyt Rautaruukki ruotsalaisille. Itella vähentää työvoimaa muuten vain. "Kansallinen" Kokoomus on sitä tyytyväisempi mitä halvemmalla vaivoin aikaansaatua kansallisomaisuutta saadaan myytyä. Kekkonen, Haavisto ja talvisodan sankarit kääntyvät haudassaan. Maat myydään venäläisille ja yritykset kenelle vaan. Kohta suomalaiset ovat orjia ja vankeja entisessä maassaan liittohallituksen valvoessa missä autot liikkuu. Näin käy kun ei ole perusarvoja ja mikä vain myydään mistä rahaa saa edes vähän. Ulkomaalaiset ymmärtävät että kysymys on edelleen myös reviiristä ja määräysvallasta mutta Suomen idiootti politiikot ei. Fortum luopui sähköverkosta ja Wärtsilä on menossa RollsRoycelle. Tämä siitä seuraa, kun eduskunta myönsi hallituksille oikeuden luopua valtionyhtiöistä. Ns. Helsingin pörssikin ammottaa yhä enemmän tyhjyyttään. Tämä "kehitys" myydä kaikki ja poistaa kaikki työpaikat ei ole pakollista edes EU:n ja globalisaation oloissa. Hullu hallitus ja muut poliitikot vain haluaa niin. Talous ei sitä määrää.

Karvalakkioptio

Binäärioptioissa riittää ihmettelemistä, vaikka kyseessä on sinänsä erittäin yksinkertainen "sijoitusinstrumentti", minkä "välittäjä" eli oikeastaan pelintekijä/platformi tai kasino eli talo tarjoaa netissä online palveluna ja yleensä selainpohjaisesti pelattavaksi. Käsittääkseni siis pelaajat rahoittavat koko toiminnan ja talo pelaa muita pelaajia vastaan. Talolla ja pelaajilla on tietyssä mielessä aivan vastakkaiset intressit vaikka synergiaakin on kuten kauppiaalla ja asiakkaalla. Toisaalta voittavan pelaajan rahat ovat peräisin välillisesti toisilta hävinneiltä pelaajilta aivan samoin kuin lotossa jne. Kyseessä on tosiaan se nollasummapeli, mutta ei pyramidihuijaus, kai. Vastaavia johdannaisia, optioita, warrantteja ja muita pelivälineitä on tietenkin myös oikeiden sijoituspankkien tarjoamina, ei siinä mitään. Mutta binäärioptioissa markkinan toimijoita ovat itse pelitapahtumassa vain option "liikkeellelaskija" ja siihen "sijoittaja". Pelaaja ei voi myydä optiota kenellekään toiselle pelaajalle normaalissa systeemissä. Oikeastaan pelaaja ja talo lyövät siis vetoa nouseeko vai laskeeko kohteen (joka on oikea valuutta, osake, indeksi jne. jonka arvo määräytyy oikeasti oikeilla markkinoilla) arvo tietyllä tai määrätyllä aikavälillä. Pelaaja saa valita ensin: jos hän valitsee callin, talon on valittava put ja päinvastoin. Talo joutuu siis tavallaan epäedulliseen asemaan kun ei saa itse valita jompaa kumpaa ensin. Siksi talo käyttää kaikenlaisia kompensaatioita varmistaakseen voittonsa ja toiminnan jatkumisen. Ensinnäkin voitto ei mene tietenkään tilastollisesti tasan vaan pelaaja saa yleensä vain 65-85 % yksittäisestä voitostaan, talo pitää aina loput. Toisaalta usein myös talo tarjoaa hävineelle ehkä jopa 15 % lohdutusta voitostaan. Kuitenkin jos voittavat ja häviävät vedot menevät lukumääräisesti pelaajien ja talon kanssa tasan, palautukset on järjestetty niin, että talo voittaa sillon rahoista sanotaan 60 %. Toisena konstina talo saattaa pitää ennen vedon alkua kohteen arvoa huomattavastikin oikeaa arvoa ylempänä tai alempana riippuen siitä kumpaan suuntaan talo arvioi kohteen hinnan kehittyvän vedon aikana. Talon ei kannata yliarvioida kohteen hinnan muutosta ja lisätä gappia oikean hinnan ja pelihinnan välillä liikaa parantaakseen voittomahdollisuuksiaan joko callissa tai putissa, koska sillon pelaaja saattaa valita callin sijasta putin tai päinvastoin. Eräänä joskin epäreiluna keinona talo voi nostaa tai laskea pelihintaa verrattuna oikeaan hintaan erittäin paljon ja blokata samalla liian edulliseksi pelaajalle muodostuneen toisen vaihtoehdon eli yksinkertaisesti talo saattaa estää epäsymmetrisesti option callin tai putin ostot. Esimerkiksi jos ollaan kohteen hintakehityksessä laakson pohjalla ja on odotettavissa, että pian alkaa nousu, tai jos se on jo jossain määrin alkanut, niin talo voi nostaa kohteen pelihintaa niin paljon, että pelaajat arvioivat, että on epätodennäköistä nouseeko kohteen oikea hinta tarpeeksi eli yli aloitushinnan vedon aikana. Vedon lopetushinta mistä määrätään tulos on siis periaatteesa todella oikea avoimilla markkinoilla oleva hinta. Silloin he voisivat lyödä putin ja luottaa siihen, että vaikka kohteen hinta nousisikin, niin se ei ehtisi nousta liikaa. Näin talo saa kuitenkin callit estettyä. Saman kohteen samanaikaisen putin saa sitten estettyä, kun talo/systeemi vaan ei hyväksy put ostoja ollenkaan tai antaa niitä mennä läpi vain hyvin vähän. Näin talo voi sen kohteen osalta estää useimmat pelaajille voitolliset vedot. Haittapuolena on, että samalla pelaajat yleensä pelaavat vähemmän eli talo estää omat häviöt mutta estää myös omat voitot hyvinkin pitkälle. Varsin härskinä keinona talo voi hieman vielä manipuloida lopetushintaa omaksi hyväkseen. Luultavasti talot häiritsevät tuolla tavoin blokkaamalla myös kohdennettuja valittuja talon kannalta hankalia pelaajia. Ja vaikka pelaaja voittaisikin voidaan monilla konsteilla viivyttää tai estää voittojen saaminen pois talosta pelaajan hallintaan. Talon reilu toiminta perustuu lähinnä hyvään tahtoon hah hah. Sopimusehdoissa löytyy aina pykälä, jolla voidaan perustella melkein mikä tahansa pelaajalle vahingollinen toimi eli rahojen puhallus. Välittäjien kilpailu asiakkaista saattaa jossain vaiheessa myös lisätä moraalia, vaikka voi sitä myös toisissa tapauksissa/vaiheessa vähentää jne. No niin, tuollainen villin lännen pelikasinomainen mutta laillinen systeemi on siis kyseessä, jota "valvoo" lähinnä kyproslainen tai muun veroparatiisin regulaattori, mutta koska kohteiden hinta ja hintakehitys määräytyvät oikeasti oikeilla markkinoilla, niin pelaamisen apuna voidaan käyttää kaikkea samaa jargonia eli talousoppia, markkinaseurantaa ja teknistä analyysia mikä liittyy muuhunkin osake- valuutta- indeksi ja johdannaissijoittamiseen. Niinpä binääripelitalot esittävätkin oikeaa välittäjää ja tarjoavat taloustietoa ja teknistä analyysiä ja jos jonkinlaista kurssia, vihjeitä, signaaleja ja neuvoja pelaajille ikään kuin olisivat puolueettomia sijoitusneuvojia. Kuitenkin heidän intressissään ei itse pelitapahtuman ytimen kannalta ole ollenkaan antaa pelaajille hyviä vihjeitä "sijoittamiseen", vaan mitä huonompaa materiaalia he pelaajille syöttävät sitä parempi talolle, eiks niin. Koko sijoittamistieto ja -taito on siis aivan silmänlumetta, mitä jostain imagosyistä ehkä tarjotaan pelaajille, jotka silti tuskin tuntevat itseään miksikään talousguruiksi, vaikka eihän sitä tiedä. Paljon taloon sijoittaneilla pelaajilla on siis talon puolesta account managerit, jotka antavat pelivihjeitä ja luovat markkinakatsauksia, vaikka heidän toimintansa on siis vain fuulaa, koska heidän intressissään tuskin on tehdä pelaajista parempia taloa vastaan. Lähinnä managerit tietenkin yrittävät saada taloon lisää rahaa pelaajilta hypetyksen ohessa. Toisaalta kukaanhan ei voi ennustaa täysin tarkasti tulevaisuutta niin ei haittaa, vaikka managerit joskus osuisivat oikeaankin katsauksissaan kunhan pelaajilta tuleva rahavirta kokonaisuudessaan onnistuneen myyntityön tuloksena kasvaa. Toisaalta oikeasta sijoitustiedosta saattaa pitkien binäärioptioiden suhteen olla yhtä paljon hyötyä kuin avoimilla markkinoilla niiden kohteiden kaupassa. Ja toisinpäin: hyvä analyttinen ja järjestelmällinen binäärioptiopeluri on/olisi todennäköisesti myös hyvä sijoitustreidaaja tai sijoittaja, jos hänellä olisi siihen alkupääomaa. Sijoitustiedosta on oikeaa hyötyä pitkien binäärioptioiden suhteen eikä binäärioptioiden tai muiden sijoitusinstrumenttien treidaus minusta fundamentaalisesti poikkea toisistaan. Binäärioptiopeli vain on ehkä jopa vaikeampaa (tuurista riippuvaista) ja rajoittuneempaa kuin esimerkiksi suora osaketreidaus, missä treidaaja voi melko vapaasti valita kaupankäynnin parametrinsa kuten aktin keston ja ajankohdan. Hän voi myydä kun kohteen arvo on korkealla, mutta binäärioptionääri voi vain odottaa tumput suorina, mikä on lopputulos eli kohteen arvo kun odotusaika on viimein loppunut ja kello lyönyt. Toisaalta binaristin ei tarvitse maksaa erikseen kaupankäynnin kuluja. Tietenkään useimmissa binäärioptioissa ei tarvitse yleensä paljoa miettiä kohteen fundamentteja, mutta myös osakkeilla voidaan treidata tuottavasti hyvin nopealla tempolla, mutta käytössä pitää olla suuria rahamääriä ja/tai kurssivaihtelu isoa. Binäärioptiopeluri tarvitsee alkupääomaa esimerkiksi vain 500 e päästäkseen samoihin ansioihin kuin sanotaan 5-15k euron possalla nousupörssissä aloittava suora osaketreidaaja. Tosin binääritalo taitaa potkia liian hyvin menestyvät loiset, jotka eivät sijoita pelitilille omaa rahaa, pihalle aika pian. Mutta omat vaaransa ja haittansa on osaketreidauksellakin. Binäärioption pelaajista sanotaan olevan häviäjiä 95 %. Nyt on kuitenkin markkina ehkä hieman kypsynyt ja online pelitaloklooneja on tullut liikaa suhteessa pelaajiin. Toisaalta viranomaiset, regulaattorit ja verottajat haluavat osille. Konkursseilta ja lopetuksilta tuskin voidaan välttyä ja peli kovenee ja likaiset otteet ja myös scamit ja fraudit lisääntyvät? On aika keksiä jotain muuta ja varmaan se on jo keksittykin, mutta retrotyyppi ei voi sitä tietää.

Idiootin päiväkäsky

(Mitä ei toteuteta. "Aina on helpompi kirjoittaa siitä mitä voisi tehdä kuin todella tehdä se".)

Tuli mieleen, että ihmiset usein kertovat harrastavansa esimerkiksi ulkoilua, metsästystä, kalastusta, urheilua (golfia), somea, bailausta, pelaamista, musiikkia ... Harvemmin kuulee, että harrastettaisiin mitään henkisempää tai edes ajattelua, vaikka tietenkin se on oleellinen osa monesta muusta toiminnasta tai vaikkapa puheesta tai keskustelusta, joissa itse olen toivottoman huono ja useimmat ihmiset niin hyviä. Alkujaan naivistisnarsistinen puhekone Enbuske taisi kiinnittää huomiota samaan asiaan, joskin hän tietenkin heikon koulutuksensakin takia joutuu korostamaan aina älykkyyttään tuossakin yhteydessä. Voi olla että ihmisistä suuri osa on ajatustyöläisiä, jotka vapaa-ajallaan mielellään heittävät aivot narikkaan ja harrastavat jotain fyysistä.

Ajattelulla tarkoitan lähinnä asioiden loogista prosessointia tai perinteistä filosofointia, mikä saattaa olla läheistä sukua ihmettelylle. Tai siis ihmettely voi olla yksi ajattelun lähtökohta. Ajattelu voisi  kirjoittamisen lajeista liittyä lähinnä esseeseen/asiakirjoittamiseen ja mielikuvitus fiktioon.
Minulla ei juurikaan ole mielikuvitusta joten en pysty kirjoittamaan esimerkiksi romaaneja. Jos taas kirjoitan omakohtaista synkkää ja valittavaa yksinpuhelua vaikkapa blogiin niin se ei todellakaan voi kiinnostaa ketään, ei edes itseäni. Ihmettelen miten Knausgård onnistuu siinä olemaan niin suosittu, tai Päätalo ja kumppanit. Ehkä he fuulaavat. Knausgård ei olekaan rehellinen tunnustaja ja paljastaja vaan sepitteellinen satusetä ja Päätalo ei olekaan ruumiillisen työn sankari vaan falski itsensä kehuja?
No, okei, menestyneillä oman elämänsä kertojilla on ihmissuhteita ja merkittävä elämä. Toiset ihmiset rikastuttavat heidän kertomuksiaan ihmeesti, heistä voi paljastaakin kaikenlaista. Siten "autofiktiosta" tulee myös juoruilua, mikä on suosittu genre.

Ajattelua muistuttavan toiminnan kokeilu tai yritys (blogissa) ei ainakaan juuri nyt tunnu minusta niin vastenmieliseltä kuin fiktiivisen tarinan kertominen. Tosin tulokset ovat yhtä laihoja kuin fiktiossakin. Logiikkaa voi yrittää korvata assosiaatioilla, vaikka mitään järkevää kokonaisuutta sillä keinoin tuskin saa mitenkään aikaiseksi. Kestävä ajattelu tuntuu ihmeeltä ja oikeastaan mahdottomalta sekin. Heikkokin ajattelu on kuitenkin parempi kuin ei lainkaan ajattelua. Tai miten sen ottaa. Pultti pois ja seksiä on myös hyvä vaihtoehto.

Historian siipien kapinaa

Olen odotellut viisasta inspiraatiota blogipäästöksi, mutta sitä ei näy tulevan, joten täytyy tyytyä tyhmään.

Finlandia-palkinto meni taas naiskirjailijalle, jonka romaani käsittelee Neuvostoliiton historiaa. Eipä taida miehiä paljoa kiinnostaa. No tuskinpa mikään muu kirja kuin auton korjausopas kiinnostaisikaan. Näin olisi ehkä voinut kirjoittaa joku ekspertti paperimediaankin 50-luvulla, mutta ei enää. Nykyään miehiä ei kiinnosta mikään kirjallisuus. Autonkorjaus on niin nähty ja tabletit eivät tarvitse käyttöopasta eri addiktioihin kuten pornoon ja pokeriin, tai e-kirjojen lukuun. Henry Miller here I cum.

Havukka-ahon ajattelijan tapahtumapaikoista

Havukka-ahon ajattelijaa näytettiin taas joku aika sitten televisiossa. Nimessä on sana Aho, jolla voidaan viitata Juhani Ahoon, yhteen Suomen kirjallisuuden perustajaisään, jonka lastujen jatkajaksi Huovista voisi kuvitella. Jättämällä pois a ja v kirjaimet joudutaan Hukka-aholle, turhuuden turuille tai susien temmellyskentille. Nimessä on monta metsän asukkia tai muuta elementtiä. On havukka eli haukka. On myös havu, tuo havutukkien turha osa, jota voi kyllä käyttää hirvenhiihdon apuvälineenä tai porraspielessä. Havukka on jotenkin hellittelevä ja sympaattinen nimitys haukalle tai jollekin minulle oudolle havujutulle. Ajattelijalla viitataan siihen, että Konsta on tosiaan ajattelija eikä esimerkiksi kertoja tai kuoliaaksinaurattaja.

Vaikka en ole nähnyt koko teosta, Kari Väänäsen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa on ehkä enemmän aineksia kuin sen pohjana olevassa kirjassa? Samoin korostuksia, ehkä voidaan puhua jopa klassikon uustulkinnasta samaan tapaan kuin mitä oli Mollbergin Tuntematon. Lehtinen oli Turkan oppilas ja puhuu yhtä luonnollisesti artikuloiden kuin Mollbergin tuntemattomat näyttelijät. Huomiota kiinnittää myös Lehtisen loiskutteleva soututyyli, mutta sille on kirjassakin sytykettä liittyen lisenssien tapaamisen kiihkoon ja jännitykseen, ei tietenkään Konstan soututaitoihin, joita ei sovi epäillä. Tosin vertailun vuoksi pitäisi nähdä myös aikaisempi tv-sarja, mutta sitä ei ole Elävässä arkistossakaan.

Luulen että elokuvassa korostuu esimerkiksi Konstan antisankaruus. Hän uskoo luokkaeroihin ylöspäin ja alaspäin, tai tavallaan kurkottaa elitistiksi itsekin. Tai no, ehkä sankari juuri pyrkiikin sosiaalisessa arvohierarkiassa ylöspäin eli on elitisti?  Viehättävänä piirteenä esitetään lapsiystävällisyyttä. Konstan "ajattelu" tuskin vakuuttaa nykysuomalaista, vaikka kyllä kai se kuitenkin on ollut kantavampaa kuin muissa 50-luvun kirjoissa. Konsta kuitenkin tavallaan kehottaa mielikuvituksen ja älynkin omaan käyttöön, toisinajatteluun. Suomeenhan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Samalla Konstan persoona antaa tunnustusta korpiseutujen rikkaalle tarinaperinteelle ennen television valta-aikaa. Tätä samaa asiaa Huovinen ja YLE-tuotanto alleviivaa lyhyessä erikoisessaan Oravanmetsästäjän sihteeristä, missä sihteeri palaa korvesta sivistyksen piiriin ja menee naimisiin tv-mekaanikon kanssa.

Oheen yritän hahmotella kirjan tapahtumien paikkoja kartalle. Ellipsi 1 esittää arviota lisenssien saaren sijainnista. Ellipsi 2:n alue pitänee sisällään Mooses Pessin kartanon. Ellipsi 3 on arvaus Kuoliaaksinaurattajan mökin paikasta. Ellipsi 4 esittää oletusta Havukka-ahon sijainnista. Ellipsi 5 pitänee sisällään metsähallituksen uuden kämpän.

Tarkemmin voi veikata ko. paikoiksi seuraavia kartan paikannimiä: Lisenssien saari olkoon vaikkapa Koposen saari, Mooses Pessin kartano Purola (se voisi olla jopa Kaarne), Kuoliaaksinaurattajan tila esimerkiksi Erola tai Halmevaara. Havukka-aho voisi olla vaikkapa Heikkilä. Lähellä sitä on tosin Havukka-vaara, mutta ei taloa eikä lampea. Havukka-ahon ellipsi voisi oikeasti olla hieman isompi kuin mitä karttaan sattui piirtymään.

Knausgårdin tajunnanvirtaa

Katsoin FST:ltä ohjelmaa norjalaisesta kirjailijasta Karl Ove Knausgård. Hän on vähän kuin Kalle Päätalo. Jopa nimissä on samankaltaisuutta. Knausgårdillakin (knaus=paljastuma) on erikoiskyky muistaa kaikki menneestä elämästään ja kirjoittaa sen pohjalta nopeasti laajoja omaelämäkerrallisia romaaneja. Tulevaisuudesta onkin paha muistaa mitään.

Lisäksi K sanoo paljastavansa totuuden rehellisesti, vaikka se tekeekin kipeää, vaimo sairastuu ja suku nostaa oikeusjuttuja. K kärsii kovasti paljastuksilla aiheuttamastaan mielipahasta elämänsä ihmisille. Hänellä kuten melkein kaikilla (mies)kirjailijoilla on vaikea isäsuhde, mikä pitää selvittää kirjoittamalla.

Toisaalta subjektiivinen totuus on usein muiden silmissä valhetta. Yleensä kirjailijat muuntavat omaelämäkerrallista ainesta ja todellisuuden henkilöitä ja tapahtumia enemmän fiktiiviseen suuntaan. Silloin kirja saattaa menettää todellisuudentuntua, mitä K ajaa takaa. Tai hän ajaa takaa rehellistä totuutta itseään eikä mitään tuntua, mikä taas on lukijan juttu.

Hän on siis kokeillut eri tapoja tuottaa merkityksellistä tekstiä ja huomannut tuollaisen raakatekstimäisen päiväkirjamuodon parhaaksi sillä hetkellä. Tulevaisuudessa hän aikoo kehittää metodiaan korkeakirjalliseen, tyylitellympään suuntaan.

Kuulostaa epäilyttävältä, mutta mistä sen tietää. Ei pelkkä tyylivalinta ja kirjoitustapa tee kenestäkään hyvää kirjailijaa. K on myös paitsi kärsivä Jeesus/Juudas-hahmo niin myös lahjakas kirjailija, jolla on substanssia ja sanottavaa. Saattaa olla, että hän pystyy hyvään tulokseen millä tahansa tyylillä. Hän asuu Ruotsissa kuin Saarikoski, vaikka on kansallista identiteettiä haikaileva norjalainen.

Nokian kaappaus

Heh, Microsoft ja Elop tekivät juuri sen, mistä niitä epäiltiinkin. Tuhosivat Nokian puhelinbrandin ja kaappasivat rippeet itselleen. Suomalaisille jäi lamaantuneen ja petetyn hölmöläisen osa. Narussa talutettavat pässit (vähintään). Kuka valitsi myyrä Elopin toimitusjohtajaksi? Lähinnä Ollila ja amerikkalaiset osakkeenomistajat? Ollilan käytös asettuu outoon valoon. Luulisi että palkka ja optiot olisivat jo riittäneet. Vai painostiko Bilderbergin ökyrikkaiden kerho muuten Ollilaa? Suomen sampo tuli jälleen ryöstetyksi. Tai no amerikkalaisethan sitä jo omisteli ennenkin.

Pöyristyttävä autoverouudistus

Vastustan autoverouudistusta. Se suosii rikkaita ja vaatii järkyttävää valvontaa.

Jokaisen auton jokaista liikettä muka aiotaan seurata.

Sen täytyy rikkoa jo jokaista perustuslakia ja ihmis- sekä auto-oikeutta.

Ihmettelen jos tuollainen saadaan läpi tai että tuollaista edes aiotaan esittää. Tuskin edes vankien valvonnassa sallitaan moista, saati sitten vapaiden veronmaksajien vangitsemisessa öö siis valvomisessa. Kohta me jokainen ollaan vankeja, vankeja liikenneministerin.

Ikkuna Suomen glasiaalimorfologiaan

Suomi on ilmeisesti edennyt ilmaisen kartta-aineiston tarjonnassa maailman eturiviin. Muutkin jopa vihamieliset tahot kuin valtiolliset vakoilujärjestöt pääsevät siis käsiksi Suomen geomorfologian erityispiirteisiin ilmaiseksi ja helposti. Kuvien julkaisu blogissa on tietenkin edelleen vähintään harmaata aluetta. Minulla nyt vaan on liian vähän harmaita aivosoluja ratkaisemaan tekijänoikeuskysymyksiä yms. Joten luultavasti julkaisen tämän katsauksen torsona ilman kuvia. Tai saa nyt nähdä. Ehkä lisään kuvia myöhemmin.

 

Toistaiseksi olen ihaillut karttaikkunassa lähinnä digitaalista korkeusmallia (DEM). Siitä näkyy varmaankin monia geomorfologisia elementtejä, joita ei muuten tule peruskartoilta ja ilmakuvista huomanneeksi välttämättä. Stereoilmakuvien katseluhan lienee jo antiikkista puuhaa, vaikka siten näkyykin morfologia varsin tarkasti.

Luulen että esimerkiksi glasiaalimorfologia pitää määritellä uuden aineiston avulla uudelleen. Muodostumien kirjo ja vaihtelu on siinä määrin kompleksista, että luokittelu esimerkiksi vain drumliineihin ja kumpumoreeneihin ja reunamoreeneihin ei oikein riitä selittämään jokaista mäennyppylää tai tuollainen luokittelu on joka tapauksessa varsin karkeaa ja suurelta osin virheellistäkin.
 

Yhtenä mahdollisuutena on, että GIS-sovelluksilla automaattisesti luokitellaan muodostumat morfologisin kriteerein ja yritetään sitten jälkikäteen selittää ne geneettisesti. Vastaavaa voi tietenkin tehdä myös manuaalisesti, mutta kovin työlästä se on. Pelkästään morfologisessa kriteeristössä olisi etuna karttakuvatunnistuksen lisäksi se, että luokituksen geneettistä perustaa voidaan tarkentaa ajan kuluessa ilman että itse luokitusta tarvitsee muuttaa radikaalisti.
 

Suomi on siis täynnä erikokoisia moreeninyppylöitä, joiden morfologia ja genesis vaihtelee hyvin suuresti. Myös vaihettumismuotoja ja eri-ikäisiä hybridejä tavataan pilvin pimein. On vaikea sanoa ilman tarkkoja kaivauksia ja ehkä niiden avullakin muodostuuko mäki vallitsevasti kalliosta vaiko glasiodynaamisesta pohjamoreenista vaiko ablaatiomoreenista vaiko hiekasta ja sorasta jne.

Kumpumoreenien luokittelu vaikuttaa erikoisen vaikealta kun melkein jokainen kumpu on hieman erilainen ja samassa maastossa esiintyy turhan monenlaista muodostumaa jne. Samoin on haastavaa selittää jokainen kumpumoreenin tai moreenimäen piirre geomorfologisesti. Tässä luulen että postglasiaaliset fluviaali- ja litoraaliprosessit, ja ehkä periglasiaaliset prosessitkin ainakin Lapissa, astuvat enenevässä määrin kuvaan.
 

Vanhastaan muistelen että kumpumoreenit pyritään jakamaan esimerkiksi juuri aktiivin jään kummuiksi, kuolleen jään kummuiksi tai reunakummuiksi. Jäätikön liikkeeseen nähden poikittaiset juomumoreenitkin luetaan usein kumpumoreeneiksi. Monessa paikkaa reunamoreenivallit ovat tunnusomaisia, mutta niistäkin saattaa olla vaihettumismuotoja kumpumoreeneihin ja juomumoreeneihin.
 

Ehkä selvin moreeniryhmä ovat virtaviivaiset jäätikön liikkeen suuntaiset vakoumat ja drumliinit. Niiden aines on joko vanhempaa kalliota tai sedimenttiä tai pohjamoreenia. Digitaalisessa korkeusmallissa erottuu mielestäni myös uusia hienopiirteisiä vakouma-alueita (fluting), jotka ovat saattaneet muodostua myös aivan jäätikön reunalla eikä sisemmässä drumliinivyöhykkeessä kuten aikaisemmin luultavasti on ajateltu. Niitä havaitaan juuri DeGeer-moreenien eli/tai reunamoreenivallien läheisyydessä. Eräs tuollainen ohuen moreenipeitteen/kalliokon luonnehtima fluting-alue on Kurikan, Ilmajoen ja Isokyrön välimaastossa.
 

Myös reunamoreenivalleja erottuu DEM-esityksissä huomattavasti laajemmasti kuin aiemmin on kartoitettu lähinnä peruskartoilta. Karttaikkunan DEM-mallissa ei kuitenkaan vieläkään nähdä koko maan kattavasti perääntyvän jäätikön reuna-asemia, joita oikeastaan käsittääkseni pitäisi olla, jos deglasiaatio oli frontaalinen, lämminreunainen ja jäätikkö reunastaan aktiivinen. Saa sitten nähdä näkyykö vielä tarkemmissa DEM:ssa nekin, epäilen. Eräs uusi (varmasti) havaittu geomorfologinen elementti Suomessa on jäävuoren uurtama vakoumajälki maaperässä.
 

Maastomallissa voidaan nähdä myös eri-ikäisiä ja erisuuntaisia jäätikön virtausvaiheita virtaviivaisten maastonmuotojen perusteella varmaankin selvemmin ja enemmän kuin muuten. Niiden ikäjärjestyksen selvittäminen vaatii kuitenkin paljon stratigrafista tutkimusaineistoa eikä siinä kai koskaan päästä lähellekään totuutta.
 

Jopa juomumoreenien tunnistaminen morfologian perusteella on aika mielivaltaista. Ovatko esimerkiksi kaikki tai suurin osakaan Kokkolan kaakkoispuolisen laajan alueen kumpumoreeneista ja jäätikön liikkeeseen nähden poikittaisista selänteistä juomumoreeneja vaiko osittain myös ablaatiomoreeneja ja reunamoreenejakin? Entä Ilomantsin seudun juomumoreenimaiset selänteet, jotka on tulkittu aiemmin reunamoreeneiksi, ja ehkä jatkossakin. Ovatko ns. Pohjois-Karjalan jäätikköloobin kumpumoreenit Talvivaarankin seudulla liikkuvan jään juomumoreenin sukuisia vaiko kuolleen jään jäännöksiä? DEM herättää paljon kysymyksiä samalla kun ihastuttaa muotojensa runsaudella.

Takaa-ajo keskeytyi

Kohde ajoi lujaa vauhtia jonnekin, mutta minulla ei ollut vaikeuksia seurata pistettä kartalla. Lisäsin näytölle myös oman autoni. Pisteet hieman lähenivät toisiaan. Välillä jäin jälkeenkin, kun piti pysähtyä liikennevaloissa, mutta en huolestuttavasti. Sitten tuli mieleeni, että seuraakohan joku vastaavasti minua. Panin skannerin päälle ja aikansa eri aallonpituuksia kokeiltuaan se havaitsi vieraan sirun autossani. Kappas vain, samaa leikkiä voi leikkiä moni. Kytkin skannerin häirintämoodiin, mutta liian myöhään. Joku pöljä kaahasi risteyksessä vauhdilla oikealta kolmion takaa autoni kylkeen ja meno loppui siihen.