torstai 9. tammikuuta 2014

Idiootin päiväkäsky

(Mitä ei toteuteta. "Aina on helpompi kirjoittaa siitä mitä voisi tehdä kuin todella tehdä se".)

Tuli mieleen, että ihmiset usein kertovat harrastavansa esimerkiksi ulkoilua, metsästystä, kalastusta, urheilua (golfia), somea, bailausta, pelaamista, musiikkia ... Harvemmin kuulee, että harrastettaisiin mitään henkisempää tai edes ajattelua, vaikka tietenkin se on oleellinen osa monesta muusta toiminnasta tai vaikkapa puheesta tai keskustelusta, joissa itse olen toivottoman huono ja useimmat ihmiset niin hyviä. Alkujaan naivistisnarsistinen puhekone Enbuske taisi kiinnittää huomiota samaan asiaan, joskin hän tietenkin heikon koulutuksensakin takia joutuu korostamaan aina älykkyyttään tuossakin yhteydessä. Voi olla että ihmisistä suuri osa on ajatustyöläisiä, jotka vapaa-ajallaan mielellään heittävät aivot narikkaan ja harrastavat jotain fyysistä.

Ajattelulla tarkoitan lähinnä asioiden loogista prosessointia tai perinteistä filosofointia, mikä saattaa olla läheistä sukua ihmettelylle. Tai siis ihmettely voi olla yksi ajattelun lähtökohta. Ajattelu voisi  kirjoittamisen lajeista liittyä lähinnä esseeseen/asiakirjoittamiseen ja mielikuvitus fiktioon.
Minulla ei juurikaan ole mielikuvitusta joten en pysty kirjoittamaan esimerkiksi romaaneja. Jos taas kirjoitan omakohtaista synkkää ja valittavaa yksinpuhelua vaikkapa blogiin niin se ei todellakaan voi kiinnostaa ketään, ei edes itseäni. Ihmettelen miten Knausgård onnistuu siinä olemaan niin suosittu, tai Päätalo ja kumppanit. Ehkä he fuulaavat. Knausgård ei olekaan rehellinen tunnustaja ja paljastaja vaan sepitteellinen satusetä ja Päätalo ei olekaan ruumiillisen työn sankari vaan falski itsensä kehuja?
No, okei, menestyneillä oman elämänsä kertojilla on ihmissuhteita ja merkittävä elämä. Toiset ihmiset rikastuttavat heidän kertomuksiaan ihmeesti, heistä voi paljastaakin kaikenlaista. Siten "autofiktiosta" tulee myös juoruilua, mikä on suosittu genre.

Ajattelua muistuttavan toiminnan kokeilu tai yritys (blogissa) ei ainakaan juuri nyt tunnu minusta niin vastenmieliseltä kuin fiktiivisen tarinan kertominen. Tosin tulokset ovat yhtä laihoja kuin fiktiossakin. Logiikkaa voi yrittää korvata assosiaatioilla, vaikka mitään järkevää kokonaisuutta sillä keinoin tuskin saa mitenkään aikaiseksi. Kestävä ajattelu tuntuu ihmeeltä ja oikeastaan mahdottomalta sekin. Heikkokin ajattelu on kuitenkin parempi kuin ei lainkaan ajattelua. Tai miten sen ottaa. Pultti pois ja seksiä on myös hyvä vaihtoehto.

Ei kommentteja: