Pieniä salaliittoja

Katselin jotain Heikoin lenkki -jaksoa, ja siinä yhdeltä kilpailijalta kysyttiin useasti latinan kieleen liittyviä kysymyksiä, vaikka hän ei ollut esittelyn mukaan lääkäri. Mutta ehkä hän oikeasti kuitenkin oli? No, luultavasti hän vain oli kilpailuun haettaessa esittänyt harrastavansa latinaa.

Eli luulisin, että tuotanto haluaa kohottaa kilpailijoiden tasoa joillakin kierroksilla esittämällä heille kysymyksiä tutusta aihepiiristä. Sitten taas joillakin kierroksilla kilpailun keskivaiheessa esitetään hankalia kysymyksiä, joita melkein kukaan kierroksella ei tiedä. Näin saadaan jännitystä peliin ja kilpailijoiden itseluottamusta pudotettua. Samalla katsojat voivat kokea olevansa vähintään yhtä viisaita kuin kilpailijatkin.

Tavallisilla kierroksilla on tärkeää olla nopeaälyinen ja -muistinen, jotta vastaukset tulevat kuin apteekin hyllyltä ja jotta kilpailija kerkeää tarpeen tullen pankittaa oikeaan aikaan. Lopussa taas esitetään vaikeampia kysymyksiä, joita saa miettiä pitempään. Siinä siis usein eri tyypit pärjää kuin kilpailun aiemmissa osioissa.

Yleensä joku vanhempi hieman hidas jo muistilokeronsa aikoja sitten täyttänyt ja osin rapauttanut kilpailija voi viedä voiton kaksintaistelussa, mutta luultavasti hän on pudonnut jo aikaisemmassa vaiheessa sekä objektiivisen suorituksen että taktikoinnin takia pois pelistä. Joissakin jaksoissa kilpailijat taktikoivat paljon ja joissakin toisissa eivät juuri yhtään. Salaliittoja voidaan kehitellä sekä kilpailijoiden kesken että tuotannon taholta.

Likainen tusina

Pakko nyt pikkuisen rostata tv:tä ja sen julkkiksia, joita esiintyy ylenmäärin tv:n uusissa K18 leikkiohjelmissa lapsille ja lapsenmielisille. Itse en ole kumpaakaan, paitsi että muumeja ja Peppi Pitkätossua katselisin mieluusti, mutta en ykkösinhokkiani Sami Hedbergiä todellakaan missään muodossa. Myös vaikkapa Mikko Kuustonen,  Kari Ketonen, Jenni Pääskysaari, Cheek, räppärit yleensäkin, Palsanmäet, Mikko Leppilampi, Duudsonit, Saariluoma, Ali, Rasila, Rostedt ja kumppanit aiheuttavat ruutuun ilmaantuessaan välittömän oksennusreaktion ja kanavan vaihdon, josta tosin ei useinkaan ole apua: samat tyypit mellastaa joka kanavalla. Yllättäen pystyn vielä joten kuten sietämään Janne Katajaa, Niina Lahtista ja jopa joka paikan Riku Niemistä. Kahdella viime mainitulla on niin tavanomainen nimi, että jopa sen muistaminen tuottaa vaikeuksia, mikä hidastaa naaman kulumista. 

Siis ihmettelen syksyn tv-ohjelmien uustarjontaa. Luulevatko imbesillit tuottajat ja johtajat todellakin, että joku haluaa katsoa samojen tv-julkkisten meluamista ja kohkaamista jokaisessa älyvapaassa peliohjelmassa. Missä ovat filosofiset ja parapsykologiset katsaukset ja keskustelut, minä kysyn vaan hah hah. Yle Puheen Perttu Häkkinenkö on median ainoa häikäisevä soihtu, joka valaisee infantiilin pimeyden.

Täysipainoista suomalaista pitkäaikaisempaa kirjallisuusohjelmaakaan ei ole nähty televisiossa sitten Tuula-Liina Variksen Kirja A&Ö lopetuksen, vaikka paras sellainen oli tietysti legendaarisen Timo Hämäläisen luotsaama Lukulamppu. Myöhemmät kirjallisuusohjelmien laimeat vetäjät kuten Palmgren, Tulusto, Itkonen, Korhonen ja varsinkin Harakka, Kortelainen ovat täydellisiä limboja. Osittain se johtuu ohjelmiin väkisin ympätyistä ulkokirjallisista yleisöä aliarvioivista, näkemyksettömän suosiontavoittelun asetelmista. Pitäisi luottaa kirjojen, kriitikkojen, lukijoiden ja kirjailijoiden, jopa toimittajien, omaan voimaan. Henkilövalinnoissa annan mielelläni apua.

Ellenorin seikkailu

Ellenor var här på Blacksåsberget?

Hienoa että Ellenor löytyi hyvävointisena, vaikka vaelsi shortseissa eksyksissä 13 tuntia synkässä kylmenevässä märässä metsässä, missä uskomaton määrä vaaroja ja ansoja oli tarjolla joka puolella Hudiksvallin Blacksåsbergetillä. Harmi vain että kunnon karttoja tapahtumasta ei julkaista.

Oletan että Ellenor, 6 v, käytti kaakkoista reittiä poistumiseen näköalapaikalta.

Ehkä puolivälissä hän lähti seikkailemaan jonnekin päin pois polulta.

Luultavasti hän kuitenkin harhaili aika korkealla vuorella eikä siis kulkenut pahimpia jyrkänteitä?

SVT:n mukaan hänet löydettiin laajojen etsintöjen jälkeen 500 m päästä katoamispaikasta, jota tosin ei paikanneta tarkemmin. Etsintöihin osallistui tuntikausia ehkä kaksi sataa ihmistä ja useita koiria: poliiseja, tunturipelastajia, Missing People-väkeä, paikallisia vapaaehtoisia suunnistajia, metsästäjiä, luontoharrastajia jne. Merkillistä että Ellenoria ei löydetty jo aikaisemmin, mutta sitä suurempaa oli ilo tytön löytyessä vahingoittumattomana ja terveenä keskellä yötä.

Ehkäpä hän oli löydettäesä siis Blacksåsbergetin huipun eteläpuolella eikä itäpuolen jyrkänteellä? Oheisen kartan alkuperäinen mittakaava on 1 : 10 000. Ellenorin mahdollinen löytymispaikka on tässä hahmoteltu olevan noin 500 m vuoren huipulta ja myös itäpuoliselta polulta. En ole tarkistanut asiaa somesta.

Graniittivuoren huipun korkeus on 457 m ja huipulla on vanha kuparikaivos. Vuoren laitamia reunustaa jyrkänteet ja lohkareikot, kaivoskolot.

Muutenkin maasto on paikoin jyrkänteistä ja vaikeakulkuista. Löytyy liukkaita kallionpintoja, pystysuoria korkeita seinämiä, rotkoja, hylättyjä kaivoskuiluja ja  tiheää vanhaa metsää, myös pedoista kuten karhusta oli epäilyksiä. Yöllä alkoi jo olla kylmää, pimeää ja sateista.

Arviolta löytöpaikan koordinaatit olivat 592950, 6835600 (SWEREF99TM).

Mutta tämä on ihan hakuammuntaa. Saattaa olla, että hän oli sittenkin lähellä itäpuolen jyrkännettä polun toisella puolen? Tai kauempana etelässä-kaakossa karttaan arvatusta paikasta.

Hän katosi klo 11.30 ja löytyi koirapartion havaitsemana seuraavana yönä klo 01 17.7.2017.

Blacksåsberget ja sen luonnonsuojelualue on noin 20 km kohti länsilounasta Hudiksvallista.

Ehkä Valitut palat esittää paremmat arviot tapahtumien kulusta. Oliko Ellenor hieman piilosilla?

Tämäkin on kirjablogi

Tosin vain historiaa, ei televisiosta tuttu ja ilman kirjoja, mutta kiroja löytyy. Otsikkoon ei pitäisi nojata.

Naivi laulun pätkä, joka on pessimistisempi ja surkeampi kuin Hanhiniemen balladit. No joo, ainakin se on huonompi, ei rimmaa ja muutenkin ontuu.  Kappaleita on helppo sanoittaa jonkun valmiiseen säveleen eli kun kuuntelee jotain biisiä. Tai niin voi kuvitella, en ole sanoittanut yhtään laulua, en kirjoittanut yhtään runoa. Kirjoittamaton lehti, lehdetön puu, ikäloppu, ihan resuiseksi pelattu. Artikkeleita ja muuta kielioppia voi käyttää niin väärin. Jos voi sanoa jotain hämärästi, se on paikallaan. Lainaukset on syytä häivyttää. Mutta valitus lyö aina läpi.

This is the deadline day, the doomday.
Yesterday I lost the money,
all the rest long before.
I am a looser, looser of the life.
Who cares and why she should.

Dylan välttää itsesäälin ja patetian enimmäkseen kertomalla muiden sorrettujen sortumisesta, ja usein ihan oikealla nimellä. Hieman  kuin Spoon River antologiaa, onkohan se vaikuttanut Dylaniin. Hm, milloin se ilmestyi?  Ja mikä siihen vaikutti? Jaa, vuonna 1915. Teoria on mahdollinen. Toinen keino on piiloutua munkin kaapuun ja ajaa kaksipyöräisellä.

Forever Trump

Kävin ulkona yks ilta, ja näytti siltä että tähtitaivas oli joutunut kaaokseen.

Otavan kaksi viimeistä tähteä eivät osoittaneet Pohjantähteen.

Kaksonen taisi näkyä mutta sitä sen vastinparia tutussa konstellaatiossa ei näkynyt.

Muutenkin kaikki tähdet olivat omituisessa suunnassa ja jokseenkin sekaisin.

 Luulisin että maapallon akseli on nyt heilahtanut varsin huomattavasti.

Ilmastomuutos voidaan unohtaa ja samoin autoilun rajoittaminen.

Tai sitten on sattunut häiriö avaruuden simulaatiossa.

Havaintoni olivat pikaisia mutta muuten havainnoinnin epäpätevyyttä ei voi arvostella hah hah.

En käyttänyt edes huulirasvaa. Puujalkavitsit pelastaa maailman, toivotaan.

Illuminati on pimittänyt tämänkin muutoksen todellisuudessa.

Ai jaa, tähtitaivaan kaaos näyttikin USA:n vaalituloksen ennakkoon.

Hetkellinen sekasorto siis, taivaalla, mutta USA on nyt täysin arvaamaton.
.
Trump tuskin ajaa oikeasti mitään muuta asiaa kuin omaa ja koko perheensä.

Se saattaa vaatia myös jotain yritystä politiikassa, mutta se on vain silmänlumetta.

Trump kasaa rahaa, valtaa ja loistoa itselleen jotta voi mahtailla somessa.

Ja korkeissa seurapiireissä muiden diktaattorien kaa.

USA on tosiaan ajautumassa elinikäiseen diktatuuriin ja perhedynastiaan. Demokratia on kaapattu.

Rahamaailma tukee käenpoikaansa kuten se aikoinaan tuki Hitleriä.

Mikä ei täysin onnistunut Kennedyltä, Bushilta tai Clintonilta,

näyttää onnistuvan Trumpilta.

Kokeilin sananvapauden rajoja

Yritin julkaista erään lehden keskustelupalstalla tällaista mielipidettä:


Pakko panna rajat kiinni

Ei tästä muuten tule yhtään mitään. Jos niin ei tehdä niin Suomi on mennyttä lopullisesti. Maahanryntäys on taas kiihtymässä ja kohta vuotaa itärajakin. Tällä suunnattomalla typeryydellä tulkita pakolaissopimusta Suomen tuhoksi on sama vaikutus kuin sillä, jos Stalin olisi onnistunut tavoitteessaan vaihtaa Suomen kansa venäläisiin viime sodissa. Nyt se tapahtuu. Kätilöt, nyt äkkiä puhumaan.

Se sensuroitiin varsin pian pois. No ajattelin että ehkä se olikin liian kliseinen ja negatiivinen sekä ahdasmielisen nationalistinen joten yritin seuraavaksi positiivisempaa otetta:


Itsenäinen maa ei sulje rajojaan!

Upeeta mahtavaa seurata kun Suomeen tulvii värikästä väkeä joka suunnalta. Nyt myös itäraja aukeaa. Suomi täyttyy kädenkäänteessä vilkkaista seurallisista ihmisistä! Pian impivaaralainen degeneraatio ja junttius on poispyyhkäisty. Kalpea kantaväestö voi muuttaa päivettymään Portugaliin. Nyt saadaan säpinää Pohjolaan. Koko väestö vaihdetaan parempaan hetkessä. Kiitos EU ja pakolaissopimus. Kiitos viisaat päättäjämme, jotka eivät muuta linjaansa, vaikka mitä tapahtuisi. Ensiarvoista on, suorastaan itseisarvo, että pidämme rajat auki ja poistamme inhimillisen hädän maapallolta! Saamme pelastaa maailman. Suomalaisten on kohta aika väistyä etelään. Tai pohjoisnavalle. Sitä ennen voimme ottaa lisää velkaa niin kauan kuin sitä saa ja maksaa velkaa Heille. Iloista antajaa Merkel rakastaa. Maksamme velkaa.

Mutta ei auttanut. Sekin sensuroitiin pois. Varmaan taas liikaa kliseistä patetiaa.Tuli mieleen toistuva palaute kustantamoista aikoinaan kun olin nuorempi. Kyllä portinvartija tietää. Otin onkeeni ja lopetin moisen ala-arvoisen kirjoittelun. Tasokas kritiikki teki tehtävänsä. Kiitos.

Pintaa syvemmältä

Mainiota että Yle tekee/tuottaa/näyttää vielä kotimaista draamaa esimerkiksi TV1:n Kotikatsomon ohjelmapaikassa. Muutenhan television ohjelmatarjonta keskittyy nykyään lähinnä puolivillaisiin tositvformaatteihin. Toivottavasti oikeistolaiset poliittiset kähmijät nykyhallituksessa eivät leikkaa tätäkin vähää pois kuten ovat uhanneet.

Poliittista ja taloudellista kähmintää kuvataan varsin hyvin Kotikatsomon Pintaa syvemmältä - draamasarjassa, mikä käsittelee turvetuotannon vesistövaikutuksia päähenkilön muiden henkilökohtaisten vaikeuksien lisäksi.

Minusta produktio on erittäin katsottava. Aluksi vierastin viherpiiperrystä, mutta jo puolivälissä käännyin turvetuotannon vastustajaksi, joten kansanedustaja Mattilan epäilys toimivasta propagandasta osoittautui ainakin minun kohdallani oikeaksi, ja hyvä niin.

Juoni, miljöö, henkilöt ja ohjaus, kaikki ovat paikallaan. Ehkä sarjan lopetus oli hieman kuivakiskoista ja latteaa oikeussalidraamaa, mutta sellaiseen taistelu järven kohtalosta ilmeisesti täytyy päättyä, tai saada välipäätöksensä.

Minuun kaikki kohtaukset kuitenkin upposivat periaatteessa aivan todenmukaisina. Käsikirjoittajien (Jussi Alanko, Jukka Mäkinen) on täytynyt tehdä mittava määrä taustatyötä turveyhtiöistä, vesistötutkimuksesta,viranomaisten toiminnasta ja jopa ympäristöoikeudenkäynneistä. En huomannut noissa mitään erikoisen silmiinpistävää virhettä.

Leikkaus ja eteneminen on nopeaa ja sujuvaa. Niin isoa panostusta koneisiin ja muuhun fyysiseen ympäristöön ei ole kuin Pirunpellossa. Henkilöohjauksessa (ohjaaja: Jukka Mäkinen) on tiettyjä vihjailevia naturalistisia sävyjä. Ne ilmentävät esimerkiksi Tellun kilpailevien miesystävien taka-ajatuksia asiallisen keskustelun taustalla.

Tämä myös romantiikkaan ja hieman seksiinkin paneutuva sarja on siis muilta osin astetta realistisempi eikä niin farssimainen kuin aiemmat Ylen näyttämät maalaiskomediat, joissa yhdessä pääosassa oli Mia Nuutila. Nyt hän on pudonnut sivuosaan, kun pääosaan on kohonnut uusi hieman nuorempi ja laihempi, mutta muuten samantyyppinen, oululaislähtöinen ammattimainen laitosteatterinäyttelijä Eriikka Väliahde, joka esiintyy jopa alastomana miehiä nielevänä vamppina, kovapintaisena toimittajana, yleisfeministinä ja luonnonsuojelijana, mutta kuitenkin myös perinteisenä tietyissä uhkatilanteissa avuttomana naisena, joka turvautuu miesten auliisti tarjoamaan suojeluun vaaran uhatessa, ja edelleen suojelusta kiitollisena flirttiin ja jopa sänkyyn asti. Ajoittain päähenkilö ja tarina saa siis jopa Bridget Jones -tyyppisiäkin sävyjä.

Sarja loppuu virkamiehen korruptoituneeseen puheluun ministerille siitä, että soidensuojeluohjelman uudistus pitää panna jäihin, ja niinhän uusi ympäristöasioista vastaava nuori naisministeri Grahn-Laasonen oikeasti tekikin. Sarja on siis tavallaan dramatisoitua uutisvirtaa osittain. Ehkä seuraavassa tuotantojaksossa kotijärveä uhkaa uusi kultakaivos? Tai sitten jatketaan tuota turveteemaa? Hieno homma, jatkakaa!

Tellun haksahtaminen lopussa siihen hieman jo kulahtaneeseen mökkinaapuriin oli selvästi virheliike. Naapuriin ei pidä rakastua hah hah. Se rajoittaa päähenkilön vapautta turhan paljon, mutta äkkiähän sekin suhde saattaa saada loppunsa.

Sitä saa mitä tilaa

eli "Satuja Suomen kansalle"

Kurki saattaa nokkia ruokkivaa kättä ennen kuin suo jäätyy. Se ei halua Kreikan tielle (kts. Noin viikon uutiset).

Toisaalta moniko pitkän lomaoikeuden hankkinut poliisi tai muu julkisen alan työntekijä äänestää seuraavissa vaaleissa porvareita? Äänestäjäkin sai mitä tilasi. (Ja blogisti vasta saakin.) Väkivaltainen hallitus tarvitsee väkivaltakoneistonsa. Mutta sahaako se nyt omaa oksaansa minkä päällä lepuuttaa paksua takamustaan?

Hallitus aikoo kaventaa raskaasti äänestäjiensä elinoloja. Samaan aikaan hallitus päästää maahan rajattomasti uusväestöä, jolle luvataan vähintään sama entisen kansan verovaroin kustantama elintaso kuin entisille kansalaisille. Hallitus ei välitä siitä, että rajaton maahanmuutto ei ole kauaa mahdollista. Yksi pieni maa ei pysty toimimaan koko maapallon sosiaalitoimistona, vaikka se on tyhmyyksissään siihen hallituksen mielestä sitoutunut.

Osa kansasta haluaisi kumma kyllä käyttää järkeä ja ratkaista ongelman sulkemalla rajat ja yksinkertaisesti lopettaa ongelman paisuminen. Kansa raivostuu viranomaisille, kun he eivät sitä tee. Jos kansa haluaa sulkea rajat ja hallitus ei halua, niin vastuulliselle kansanosalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa  valta omiin käsiinsä ja yrittää itse ratkaista ongelma. Panna raja itse kiinni tms. Asialla on kiire. Jokainen tunti ilman rajapuomia velkaannuttaa maata niin ja niin paljon. Globaalille kehitykselle alistetut viranomaiset vastustavat muutenkin kansan pyrkimyksiä ja yhteentörmäys on väistämätön. Hallitus ja kansa ovat pahasti törmäyskurssilla. Seuraa kapina ja vallankumous. Sen pituinen se.

Umpitollo hallitus seuraa katastrofia sivusta tumput suorina

Pakko puuttua politiikkaankin. On se niin pöyristyttävää. Pakolaistilanne räjäyttää Suomen sirpaleiksi. Millään ei ole enää mitään väliä. Miten taloutensa jo kuralle ajanut Suomi muka pystyy elättämään kaikki halulliset maapallon ihmiset, jotka maahan saapuvat? En ymmärrä. Sotia ja kriisejä kyllä riittää mitä paeta. Terroristit ym. pitää siitä huolen. Ja Suomi on kaikkien vaeltajien kohdemaista ykkönen. Täällä on hölmöimmät ja hyväuskoisimmat rahan ja muiden etujen jakelijat.  Rajat on pakko panna kiinni, vaikka se alkaakin olla jo myöhäistä. Suomella on muka velvollisuus elättää ulkomaalaiset vähintään siinä kuin oman maan kansalaisetkin. Jos hallitus ei osaa soveltaa ns. kv. sitoumuksia paremmin niin sitten on heti erottava EU:sta ja sanottava irti Schengen-sopimus ja Geneven pakolaissopimus ja muutama muukin sopimus. Maahan saapuneet pakolaiset on palautettava niihin maihin mistä ovat tulleetkin kuten Dublin-sopimus sanoo. Uusväestö aiheuttaa lukemattoman määrän täysin ratkaisemattomia ongelmia. Näyttää todella siltä, että Suomi on menetetty. Kiitos Sipilän rikollisen hölmöläishallituksen.

Kaukon ja Ketkun vanhaa proosaa

Viime aikoina olen selaillut jopa pariakin kirjaa pitkästä aikaa. Tosin näistäkin tuli jo karhulappu kirjastosta, joten kovin suurta ei lukuinto ole vieläkään. Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi ilmestyi jo vuonna 2003, mutta luin sen vasta nyt. Siinä kirjailija kuvaa muun muassa suhdettaan kokeneeseen kaunottareen ja toisaalta pahasti alaikäiseen tyttöön, siis suorastaan puolirikollista toimintaansa naisten parissa. Oiva Pennasen Sisulla ja sydämellä (2007) kirjassa taas kuvataan emäntää, joka tietyssä vaiheessa jakaa pimpsaansa kaikille muille talossa pistäytyville tai oleskeleville miehille paitsi ei aviomiehelleen. Varsin hyviä kirjoja siis molemmat, koska keskittyvät noin puolessa sisällössä seksiin. Toinen puoli on helppo hypätä yli. Röyhkällä se koostuu nuorisokuvauksesta 70-luvun Oulusta ja Pennasella maaseudun työnkuvauksista 50-luvulta ilmeisesti hieman etelämpää. Tiettyjä yhtymäkohtia näillä molemmilla Oulun seudunkin kirjailijoilla on siis realismin tai jopa naturalismin puolesta Päätaloon, joskaan aivan möllärimestarin tasoa kaikin osin ei minusta saavuteta. Toisaalta molemmat käyttävät teknisesti monipuolisempaa keinovalikoimaa kuten esimerkiksi näkökulmatekniikkaa. Onneksi en kuitenkaan huomannut takaumia, tuota nykykirjallisuuden syöpää. Kirjoista voi tehdä leikkaustekniikalla elokuvia mutta elokuvia tuskin kannattaa kirjoittaa kirjoiksi. Ankean urbaani Röyhkä on helposti ainakin maineensa johdattelemana lukijan mielikuvissa hieman henkevämmän tuntuinen kuin esikoisromaanissaan ajoittain mekanistiseen konkretiaan, joskaan ei valitettavasti seksikuvauksissa, uppoava agraari Pennanen. Molemmat antavat vakuuttavan kuvan siitä, että tuntevat aihepiirinsä hyvin eli ovat eläneet kirjailijalle sopivan elämän ja jopa muistavat siitä jotain.

Pitääks mun aina

Kesällä tv-kanavat voisivat lähettää erittäin vanhoja uusintoja. Mitä vanhempia, sitä parempi. Vaikuttaa siltä, että Santeri Kinnunen on jättäytynyt pois televisiosta. Miksi ihmeessä?

Erittäin huonot tosi-tv- ja kokkiohjelmat vaan lisääntyvät televisiossa. Viihdettäkään ei enää viitsitä käsikirjoittaa. Näyttelijäparat yrittävät itse keksiä vuorosanoja toinen toistaan puolivillaisemmissa vinoissa pudotusflopeissa eikähän siitä mitään tule. Se ei ole näyttelijän vahvuusaluetta. Huono oikein huono. Mitään parempaa ei ole luvassa, vaikka TTK jää tauolle. Ennen oli sentään kunnon kulttuuriohjelmia kuten kirjaohjelmia ja tietokilpailuja, filosofien keskusteluja. Nyt on vaan Tuulitunneli ainoa valopilkku. Tv-ohjelmat muuttuvat yhä älyttömämmiksi. Tavoitekatselija on brändätty idiootiksi. Ja kevyt musiikki eli  radio on mennyt pilalle räpistä. Äh, jokainen katsoja muuttuu idiootiksi. Tai ainakin kommentoija.

Jopa niin että en enää pysty lukemaan kirjoja saati kommentoimaan niistä täällä. Mitä luin viimeksi? Peter von Baghin väsyneet muistelmat. Jäin lähinnä ihmettelemään miksi hänen isänsä jätti professuurin Turussa lääketieteellisessä tiedekunnassa ja muutti Helsingistä toiseen periferiaan eli Ouluun. Jokin skandaali siinä täytyi olla takana. Kerouacin originaalia Matkalla kirjaa selailin, mutta se oli vaan selostusta tavisten tyhjänpäiväisestä elämästä höystettynä muutamalla snobilla joskus kauan sitten vanhaan hyvään aikaan kylläkin. Pynchonin uutuutta kirjastossa en pystynyt lukemaan ollenkaan, jokseenkin epäkiinnostavaa, en havainnut yhtään seksikohtausta. No joo, löysin viiveellä Antti Heikkilän ravintoa ja terveyttä käsittelevän kirjan oliko vuodelta 2006. Se mies osaa kirjoittaa todella hyvin ja helppotajuisesti vaikeista asioista. Vanhemmiten hän on tullut toisinajattelijana ehkä liiankin poleemiseksi ja jostain kuulin, että hän ei kestäisi enää Suomen virallisia ravintosuosituksia ja muuttaisikin Saksaan. Tiedä häntä mikä on totuus. Ehkä alan karppaajaksi nyt kun se on jo pois muodista.

En tiedä kuka tohtoreista Mercola, Tolonen tai Heikkilä aloitti ensin, ehkä Tolonen, ja onko heidän ajattelussaan perustavia eroja (tai Somppien opissa), mutta päällisin puolin he näyttävät edustavan samaa uskoa. Jos tv2 ei ole vielä järjestänyt ravintoiltaa, niin eikö olisi jo korkea aika ennen kuin suuret profeetat lopettavat?

Oulu on

Kyl Oulu slogan on nii hyvä. Kuuntelin aamulla Novaa.

Villi voima. Oulu on. Suomen pohjoinen metropoli.  Wild Thing. Oulu Is. Capital of  Northern Scandinavia. 

Ilmakitarakilpailuissahan voi soittaa taustalla Hendrixin biisiä Wild Thing,  eiks  jee.  Ja onhan se villiäkin soittaa ilman kitaraa. Vau. Sitten Wild thing viittaa menoon Pohjantiellä tai yöelämässä, varsinkin Tuirassa.

Oulu on. Siis pysyy sellaisena kuin todella on eikä muutu miksikään. Erittäin hyvä asia. Muutos on pahasta. Vai olisiko muuutoksesta koskaan ollut mitään hyötyä? Minä kysyn vaan.

Capital tuskin pitää paikkaansa virallisesti mitenkään. Ainoa pääkaupunki Suomessa on Helsinki.  Mutta ei se mitään. Capital viittaa siihen , että on kapitaalia eli pääomaa. Ainakin Sipilällä.  Ai että Kempeleessä, vai muuttiko jo pääkaupunkiseudulle?  Sehän onkin Southern Oulu. Etelä-Oulua, että silleen. Kempele siis. Sama mitä joku Uumaja tai Trondheim meinaa.

Pohjoista on. Skandinaviaa ei ehkä ihan, mutta siihen suuntaan on parempi pyrkiä kuin Venäjälle. Vai olisiko parempi Capital of Western Siberia? Siperia opettaa. Capital of Southern Arctic? Muurmanski. Arkangeli.

Paree pyrkiä oleen pareempi ku onkaan ku alentaa ittiään tai tyytyä oikeaan. Laittaa eholle. Brandi on sitä varten, että brassaillaan. Herättää huomiota ja kiistelyä.

Ja länsi  on trendikkäämpi ilmansuunta kuin  itä,  vaikka se on oikeesti viileempi,  niinku talvella. Capital of Southern Ostrobothnia? No ei, se olisi liikaa pikku Vaasaksi Vaasan paikalle. Pohjolan metropoli? Mitä sanoisivat Köpis, Oslo ja Stokkis? Tai Rovaniemi.

Näin on hyvä. Oulu is. Capital of Northern Scandinavia.

Kirjamessuilla

Julkaisen poikkeuksellisesti fragmentin myöhästyneestä reportaasista sieltä jostain, missä esiintyy tuntematon kirjailija.

- Te olette aika vanha aloittelevaksi kirjailijaksi.
- Olen myös aika vanha aloittelevaksi ihmiseksi kuten näette mikäli ette ole sokea.
- Miksi ette alkanut kirjailijaksi jo nuorena.
- En tiedä. Kaikella on aikansa. Rukoilin koko elämäni, että Herra antaisi minulle tekstin ja viimein se toteutui. Se oli suuri yllätys. Herra otti, Herra antoi.
- Tarkoitatteko että olette alkoholisti ja hihhuli?
- En, mistä te oikein puhutte? Kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Mutta se en ole minä. Pois se minusta. Skål!
- Kippis! Puhun Teistä.
- Ai että maanteistä ja rautateistä, yleisistä teistä ja yksityisistä teistä. Niin minäkin sikäli kuin kyse on kirjojeni henkilöiden elämänvalinnoista tai sen puutteesta.
- Puutteesta, vai niin. Oletteko kirjoittanut jo useamman kirjan?
- En, mutta saatan kirjoittaa.
- Ahaa, mistä aiheesta tai sen puutteesta aiotte kirjoittaa seuraavan romaanin.
- Sitä ei ole tapana sanoa ennen kuin se on valmis.
- Kenellä ei ole tapana?
- Kenelläkään.
- Saanko sanoa, että te olette kirjailijaksi harvinaisen kryptinen ja vähäsanainen. Ette oma-aloitteisesti mitenkään auta haastattelijaa tuomaan esille oikeaa sanomaa teistä.
- Saatte. En. Minulla ei ole mitään sanottavaa. Päinvastoin kuin joka mediasta esiin tunkevilla standup-koomikoilla, jotka esiintyvät nykypäivän älymystönä, intellektuelleina eli donnereina joskin vailla filosofista tai tieteellistä koulutusta ja paasaavat opportunistisia mielipiteitään uutisista ja luulevat, että se on huumoria.
- Vai niin, olen ymmärtänyt, että esikoiskirjassanne on paljonkin sanomaa. Mikä teidän koulutustasonne on?
-Ha haa sanon aina tuohon että maisteri. "Sanoma" on kuvitteellista, tiedättekö? Fiktiota. Ja minä en todellisena henkilönä ole mitenkään tärkeä enkä kiinnostava, vaikka luomani romaanihenkilöt toivottavasti ovat.
- Anteeksi mutta tuo kuulostaa lievästi tekopyhältä ja jostain lainatulta.
- Vai niin, niin se kuitenkin on.
- Ette siis seiso kirjassanne esitettyjen mielipiteiden takana? Ne ovat vain keksittyä satua?
- Seison toki, ainakin joidenkin. Kirjassanihan esiintyy yllättäen sekä pahiksia että hyviksiä, ja jotain siltä väliltä olevia henkilöhahmoja, ja esitetään kokonainen kirjo mielipiteitä laidasta laitaan.
- Mutta oletteko samaa mieltä maailmasta kuin päähenkilönne?
- Tässä tapauksessa jonkin verran. Täytyy kuitenkin erottaa kirjailijan ja hänen ympäristönsä todellisten ihmisten todellinen elämä ja todelliset mielipiteet kirjaan ilmestyneistä fiktiivisistä henkilöhahmoista ja heidän mielipiteistään. Kirjalla saattaa kuitenkin olla selvä agenda tai teema ja motiivi ja niin pois päin.
- Mikä se sitten on?
- Lukija voi itse kuvitella miksi sen haluaa tai olla kuvittelematta.
- Annatte lukijalle siis täyden vapauden.
- Näin on. Ajatella. Kyllä he varmaan ovat nyt tyytyväisiä ja kiitollisia minulle.
- Kiitos Teille haastattelusta.
- Kiitos itsellenne. Tämä oli minulle suuri ilo. Palvella lukijoita. Samalla sain nerokasta lisävalaistusta itsestäni,itseltäni itselleni.

Kaveria ei jätetä

-Hei sä olet lihonut sitten viime näkemältä. Ala juokseen hyvä mies.
-En mä voi kun polvet ei kestä.
-No, sentään sänkyvoimistelu sujuu?
-Juu, mut emännällä ei kestä paikat sitä. Nuorena jäsenen liikuttaminen tekee hyvää, mutta vanhana vaan kipua. Joka nivel valittaa, jos sitä liikuttaa.
-Vai niin, no vedä käteen.
-Vedä ite.
-Eiku mä vedän sua turpaan.
-Ai, idiootti. Tuosta saat potut pottuina.
-No niin, käyhän se huitominen sulta. Ainakin tyhjän huitominen.
-Sähän oletkin tommonen tyhjäpää.
Ja niin kaverukset säntäsivät juoksuun perä perään kuin vanhoina hyvinä aikoina unohtaen kivut ja muut iän mukanaan tuomat rajoitteet.

Feminismi jyrää

Jos ajatellaan "Vielä virtaa" - tv-sarjan parin fiktiivisen henkilön,  Noora Battyn ja rähjäisen naapurinsa Compon, ohjelmallista kehityskaarta, niin huomataan, että 70-luvun jaksoissa suhteen valta-akselilla miespuolinen henkilöhahmo on niskanpäällä. Parin kohtaamisten aikana Compo saattaa lievästi ahdistella seksuaalisesti Nooraa ja Noora on hätää kärsimässä ja yleensä perääntyy eikä kumauta harjanvarrella päähän. Myöhemmissä jaksoissa Noora on valtahierarkiassa selvästi ylempänä. Yhteiskohtauksissa Compo saa pitää varansa ja hän joutuu väistämään Nooraa. Tämä heijastaa yleisesti feminismin ja epätasa-arvon eteen päin menoa urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Miehet ovat ns. länsimaissa jo pahasti alakynnessä.

Putinin valloitusoppi

Venäläisten ostamat valtavia keskeisiä tai strategisia alueita kattavat (rappio)kiinteistöt ja muu omaisuus Suomessa ovat selvästi myös turvallisuusuhka. Niitä käytetään mahdollisesti  hyväksi muutenkin kuin vakoiluun tai  "venäläisen väestön etujen puolustamiseen" mikä oikeastaan on vain tekosyy, millä Venäjän valtio voi painostaa monin tavoin Suomen valtiota. Kiinteistöihin voi esimerkiksi muuttaa lyhyessä ajassa suuria desanttijoukkoja jopa aivan laillisesti matkustamalla. Nuo joukot voivat sitten ottaa haltuunsa kaupunkien ja valtion hallintorakennuksia, lentokenttiä jne.  ja tehdä ns. alueellisia vallankaappauksia muka paikallisen väestön itsenäistymispyrkimysten nimissä Suomen valtiosta kuten Krimillä ja Ukrainan itäosissa tehtiin. Tämä on tavallaan putinilainen muunnos Terijoen hallitukseen pohjautuvasta valloitusopista ennen talvisotaa. Sotapesäkkeet viedään muka oikeutetusti valloitettavan maan sisälle. Näin alennetaan ja hämärretään sodan syttymisen kynnystä. Uuden sota- ja solutusopin mukaan ei tarvita vanhanaikaista rintamahyökkäystä. Ja tehokkaan propagandan avulla omaa maataan puolustava valtio leimataan sodan aloittajaksi. Valloitettavan maan on vaikea puuttua prosessiin ajoissa. Kehitys on jo mennyt liian pitkälle, jotta sille enää voitaisiin tehdä mitään. Tietääkseni esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Puolassa eivät EU:n ulkopuoliset ulkomaalaiset voi ostaa maa-alueita. Tämä on Suomen erityiskysymys ja suuri maanpuolustuksellinen uhka, jolle "tarttis ehkä viimein tehdä jotain", vaikka luultavasti se onkin jo myöhäistä. Lakiin pitäisi myös liittyä maa-alueiden ja kiinteistöjen rauhanomainen takaisinluovutus. Tämä kaikki surkeus johtuu Suomen poliitikkojen sinisilmäisyydestä ja haluttomuudesta puolustaa millään lailla Suomen saati suomalaisten kansallisia etuja. Ei siitä ole kauaa kun Stubb vaatii viisumivapautta ja varmaan vaatii sitä edelleen. Kokoomukselle kaikki on myytävänä ja rajat ovat avoinna kaikkien halullisten saapua. Myös Ruotsi on alkanut pelätä venäläisten hyökkäystä.

Nostalgiaa televisioon

Jos saisin päättää tv-ohjelmista niin tositv:tä vähennettäisiin ja palattaisiin 70-luvun ohjelmakaavioihin. Kieltämättä muutenkin olisi hyvä palata 70-luvulle. No joo, siis mielestäni pitäisi lähettää uudestaan vanhoja hyviä ohjelmia kuten Mennään bussilla, Pokka pitää, Kupla, Perhe on pahin, Fleksnes (Rolv Wesenlund), Rintamäkeläiset, Napakymppi, Kymppitonni, Jopet, suomalaiset dekkarisarjat, Donnerin ja vastaavat kotimaiset 60-70 luvun elokuvat ja mitä niitä kaikkia olikaan. En suinkaan tarkoita välttämättä että juuri nuo ohjelmat pitäisi taas uusia. Ne vain tulivat ensimmäisenä mieleen. Kyllä niitä varmaan löytyy paljon parempiakin ja vähemmän kuluneita tuotantoja. Eräs ehtymätön lähde olisivat muiden maiden eri aikakausien suosikkiohjelmat esimerkiksi manner-Euroopasta.

Lisäksi voitaisiin tehdä vanhanmallisia  uusia stereotyyppisiä standardisarjoja, joiden juoni, henkilöhahmot ja huumori olisivat tarpeeksi kiinnostavia, ja ei haittaa vaikka hallittua toistoa kuten vaikkapa brittisarjoissa, esiintyisi. Tuotosten ei tarvitsisi olla mitään nerokkaita tai hypercooleja kunhan olisivat mukiinmeneviä ja katsottavia.

Se ylikonstaapeli Hanhivaaran tähdittämä dekkarisarja pitäisi uusia ehdottomasti. Ja tehdä lisää esimerkiksi Sariolan Susikosken pohjalta. Olen täysin kyllästynyt amerikkalaisiin väkivaltasarjoihin, joissa tympeät pukumiehet seikkailevat tympeissä city-ympäristöissä. Suomalaiseen (tai norjalaiseen) maisemaan perustuvat draamat toimivat virkistävinä keitaina kaiken tuon urbaanin menon keskellä. Ruotsalaiset dekkarit on kyllä jo niin nähty.

Hyvä esimerkki keskinkertaisesta viihdyttävästä sarjasta on lähinnä vuosituhannen vaihteessa tehty brittisarja Sydämen asialla. Siinä tapahtuma-aikana on minusta noin vuodet 1961- 1965, mutta Beatles loistaa poissaolollaan. Okei en tarkalleeen tiedä mille vuodelle sarja sijoittuu. Em. lähde korostaa 1960-luvun loppua, mitä toistaiseksi hieman epäilen, mutta en ole tutkinut asiaa.

Sarjassa on viihdyttävää nostalgian lisäksi stereotyyppiset hahmot ja juonet. Sitähän voitaisiin pitää poliisidraamana kuten vaikkapa Hill Street Blues (mitä minulla ei ole lainkaan ikävä, koska se on amerikkalaista ja siten liian kaukaista nostalgiaa) tai kuten vastikään Suomessa tehty poliisisarja, jossa esiintyivät esimerkiksi Hissu ja Aku Hirviniemi (pahoina) poliiseina.

Heartbeatissa päähenkilönä on komea nuori kyläpoliisi, jota komppaavat virka-intoinen pomo, eläkeiän kynnyksellä oleva vanha laiska poliisi, jolla on kuitenkin paikallistuntemusta pitkältä ajalta, sekä nuorehko iso tyhmä poliisi, joka saa aina siipeensä. Päähenkilön parempana puoliskona on kaunis mutta feminismiin taipuvainen lääkäri tai tuomari. Tyyppeihin ja näyttelijöihin saadaan vaihtelua säännönmukaisen usein toistuvilla traagisilla henkilökohtaloilla.

Toisaalta sarja rinnastuu hieman saippuaooppera Emmerdaleen, jossa kuitenkaan ei muistaakseni ole niin selväpiirteisiä yhden jakson kestäviä juonenkulkuja kuten Heartbeatissa, vaan siinä keskitytään astetta raadollisempaan  (ja ikävään) juonitteluun. Kohtauspaikkana kuitenkin on poliisiaseman ohella tietenkin kylän pubi, missä kohtaavat sankarit, konnat ja muut henkilöt.

Muita sarjan kantavia hahmoja ovat tyhmä mutta rikas ja pöyhkeä lordi kartanoineen, spontaaneja bisneksiä lain harmaalla vyöhykkeellä pyörittävä kylähuijari apureineen, joista toinen on hyväsydäminen "idiootti" ja toinen ikämieshuijarin puolivillaisiin projekteihin pessimistisesti (mutta aina tukien ja teknisesti auttaen) suhtautuva aasi Ihaan tyyppinen hautausurakoitsija ja Pelle Peloton. Pubia pyörittää kaunis ja iloinen minihametyttö, joka rakastuu toistuvasti renttuihin, jotka usein ottavat ratkaisevasti osaa kunkin episodin mittaisiin poliiseja työllistäviin juonenkulkuihin. Hm jaa minihame taitaa tosiaan viitata 60-luvun loppuun, mutta saattaa olla lievä anakronismi.                                                                                          

Onko kirjoilla tulevaisuutta?

Antiaikalainen pohtii julkaistaanko kirjoja liikaa ja vastaa kyllä ja ei. Itse ajattelisin, jos osaisin, että kirjan suhteen tärkeää on kirjoitus ja lukeminen. Kritiikki tai keskustelu kirjoista on toisarvoista.

Kirjoitus ilmeisesti ei ole vähenemässä, mutta lukeminen on, ainakin kirjojen lukeminen. Itsekin luen yhä vähemmän ja vähemmän kirjoja. Minusta se on negatiivista kehitystä ja tulevaisuus näyttää synkältä. Mutta ei voi mitään. Nykyään ei ole aikaa lukea kirjoja eikä katsoa edes televisiota. Kaikki aika menee pöytäkoneen pläräilyyn ja blogien lukemiseen.

Toisaalta voidaan ajatella, että painopiste siirtyy lukemisesta kirjoitukseen. Se saattaa olla hyväksikin. Onhan ehkä luovempaa kirjoittaa itse kuin lukea. Kirja-ala saattaa siirtyä vähitellen omituiseen itsehöpötykseen, mihin itse jo aikoinaan siirryin, mutta jätin sitten senkin aika vähälle.

Tietenkin on myös kivaa, jos kirjasta esitetään kritiikkejä ja se saa muuta palautetta. Vaikkapa blogeissa. Mutta jos julkaistaan paljon kirjoja, ja niitä luetaan aika vähän, lukijoilla ei ole useinkaan lukukokemuksia samoista kirjoista. Se vaikeuttaa keskustelua, kuten Antiaikalaisen kommenteissakin huomautetaan.

Mutta siis onko kirjoilla tulevaisuutta? On kai niillä, ainakin e-kirjoilla. Tai hm, ehkä sitten ei pidä puhua kirjoista, tai ei ainakaan romaaneista. Kyseessä voi olla aika lailla jokin muu tekstikoosteen tyyppi. Kuten blogi. Tai mikä sitten seuraakin blogeja. Tuskin sentään tekstari tai twiitti.

Suomi voi kieltäytyä talouspakotteista

Jos reviiriään laajentava EU haluaa asettaa talouspakotteita myös reviiriään laajentavalle Venäjälle, niin sen tulee koskea vain niitä maita, jotka ovat myös Naton jäseniä.  Suomi ei voi ottaa osaa pakotteisiin ja suututtaa Venäjää, koska Suomella ei ole vastaavia turvatakuitakaan kuin muilla. Tämä on painava peruste, jolla Suomi voi vetäytyä talouspakotteista ja olla edelleen hyvää pataa Venäjän kanssa. Suomen kokemattoman oikeistojohdon pitää nyt palata itsenäisen sotilaallisesti liittoutumattoman maan puolueettomuuspolitiikan kekkoslaisille juurille.

Toisen Salpausselän glasiaalimorfologiasta hieman Jaalasta luoteeseen

Ajattelin pikaisesti tarkastella glasiaalimorfologiaa Jaalan ympäristöstä (MML, karttaikkuna). Kuvassa 1 näkyy vihreällä molempien Salpauselkien kulku noin länsi-itäsuuntaisen jäätikön reuna-aseman mukaisesti. Vihreällä värillä kartassa on merkitty sora ja hiekka ja moreeni on ruskealla ja kallio punaisella ja järvet sinisellä (GTK 1:200 00 maaperäkartta).

Kuva 1. Kuvassa näkyvät vihreällä molempien Salpauselkien kulku. Vihreällä värillä kartassa on merkitty sora ja hiekka ja moreeni on ruskealla ja kallio punaisella. Sinisellä kuvastuvat järvet. Violetti on hienosedimenttiä. (MML_karttaikkuna: http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi/kartta 1:200 000)

Molemmissa Salpausselissä näkyy jonkinlainen katkos noin linjalla Kirkkojärvi_Rautjärvi. Siihen ehkä vaikuttaa kallioinen ylänköalue. Jaalan kohdalla IISs esiintyy hiekan osalta noin kahtena isona selänteenä ja Jaalan länsiluoteisella puolella jäätikön reuna on ollut reunamoreenien mukaan hieman pohjoisempana vaihdellen useasti asemaansa.

Kuva 2. Reunamoreeneja (RM) ja De Geer-moreeneja Jaalan luoteispuolella, missä II Salpausselkä ei esiinnykään yhtenä lajittuneena (glasifluviaalisena) reunamuodostumana, vaan vähäisempinä moreeniselänteinä. (op.cit.)

Kuvassa 2 näkyy reunamoreeneja ja De Geer-moreeneja Jaalan luoteispuolella. II Salpauselkä  esiintyy siellä useina peräkkäisinä reunamoreeneina.

Tai sitten voidaan tilanne tulkita niin, että jään reuna oli kyllä suora siinä vaiheessa jatkuen länteen, mutta mitään ei kerrostunut kuin hieman myöhemmin moreeniharjanteita. Vielä pohjoisempana näkyy matalampien vuosimoreenien eli De Geer -moreenien parvi. Niiden esiintyminen Toisen Salpausselän itäisellä osalla tuossa asemassa suhteessa II Salpausselkään on muistaakseni harvinaista. Se saattaa liittyä siihen, että jään reuna oli vetäytynyt jo hieman II Salpausselän sisäpuolelle ennen kuin Baltian jääjärvi purkautui?

Yleensä nimittäin arvellaan, että De Geer-moreeneja syntyy paremmin syvässä vedessä, vaikka Salpausselkävyöhykkeessä niin ei aina asia näytä olevan. Täälläkin veden syvyys jäätikön reunalla lienee ollut korkeintaan noin 30 m. Joten reunamoreeniparven esiintyminen tuolla alueella voidaan esittää myös todisteena siitä, että De Geer - moreeneja voi syntyä jopa melkein supra-akvaattisesti. Kuitenkin ne suosivat alavia tasaisehkoja laaksoja.

Vuosimoreeniparven itäreunassa miltei N_S -suuntaisessa harjussa näkyy peräkkäistä kuoppa_kaariharjanne -topografiaa, minkä voisi arvella liittyvän vastaaviin reuna-aseman pysähdyksiin tai jopa oskillaatioihin, mitkä saivat aikaan moreenivalleja.

Laskin moreeniparvessa olevan noin 23 vallia noin 3,9 kilometrin matkalla. Näin jäätikön reunan vuosiperääntymisen arvoksi saadaan noin 170 m kyseisellä reunamoreeniparven alueella Karijärven eteläpuolella heti siinä vaiheessa kun jään reuna alkoi perääntyä Toiselta Salpausselältä noin 11 590 vuotta sitten.