Sitä saa mitä tilaa

eli "Satuja Suomen kansalle"

Kurki saattaa nokkia ruokkivaa kättä ennen kuin suo jäätyy. Se ei halua Kreikan tielle (kts. Noin viikon uutiset).

Toisaalta moniko pitkän lomaoikeuden hankkinut poliisi tai muu julkisen alan työntekijä äänestää seuraavissa vaaleissa porvareita? Äänestäjäkin sai mitä tilasi. (Ja blogisti vasta saakin.) Väkivaltainen hallitus tarvitsee väkivaltakoneistonsa. Mutta sahaako se nyt omaa oksaansa minkä päällä lepuuttaa paksua takamustaan?

Hallitus aikoo kaventaa raskaasti äänestäjiensä elinoloja. Samaan aikaan hallitus päästää maahan rajattomasti uusväestöä, jolle luvataan vähintään sama entisen kansan verovaroin kustantama elintaso kuin entisille kansalaisille. Hallitus ei välitä siitä, että rajaton maahanmuutto ei ole kauaa mahdollista. Yksi pieni maa ei pysty toimimaan koko maapallon sosiaalitoimistona, vaikka se on tyhmyyksissään siihen hallituksen mielestä sitoutunut.

Osa kansasta haluaisi kumma kyllä käyttää järkeä ja ratkaista ongelman sulkemalla rajat ja yksinkertaisesti lopettaa ongelman paisuminen. Kansa raivostuu viranomaisille, kun he eivät sitä tee. Jos kansa haluaa sulkea rajat ja hallitus ei halua, niin vastuulliselle kansanosalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa  valta omiin käsiinsä ja yrittää itse ratkaista ongelma. Panna raja itse kiinni tms. Asialla on kiire. Jokainen tunti ilman rajapuomia velkaannuttaa maata niin ja niin paljon. Globaalille kehitykselle alistetut viranomaiset vastustavat muutenkin kansan pyrkimyksiä ja yhteentörmäys on väistämätön. Hallitus ja kansa ovat pahasti törmäyskurssilla. Seuraa kapina ja vallankumous. Sen pituinen se.

Umpitollo hallitus seuraa katastrofia sivusta tumput suorina

Pakko puuttua politiikkaankin. On se niin pöyristyttävää. Pakolaistilanne räjäyttää Suomen sirpaleiksi. Millään ei ole enää mitään väliä. Miten taloutensa jo kuralle ajanut Suomi muka pystyy elättämään kaikki halulliset maapallon ihmiset, jotka maahan saapuvat? En ymmärrä. Sotia ja kriisejä kyllä riittää mitä paeta. Terroristit ym. pitää siitä huolen. Ja Suomi on kaikkien vaeltajien kohdemaista ykkönen. Täällä on hölmöimmät ja hyväuskoisimmat rahan ja muiden etujen jakelijat.  Rajat on pakko panna kiinni, vaikka se alkaakin olla jo myöhäistä. Suomella on muka velvollisuus elättää ulkomaalaiset vähintään siinä kuin oman maan kansalaisetkin. Jos hallitus ei osaa soveltaa ns. kv. sitoumuksia paremmin niin sitten on heti erottava EU:sta ja sanottava irti Schengen-sopimus ja Geneven pakolaissopimus ja muutama muukin sopimus. Maahan saapuneet pakolaiset on palautettava niihin maihin mistä ovat tulleetkin kuten Dublin-sopimus sanoo. Uusväestö aiheuttaa lukemattoman määrän täysin ratkaisemattomia ongelmia. Näyttää todella siltä, että Suomi on menetetty. Kiitos Sipilän rikollisen hölmöläishallituksen.

Kaukon ja Ketkun vanhaa proosaa

Viime aikoina olen selaillut jopa pariakin kirjaa pitkästä aikaa. Tosin näistäkin tuli jo karhulappu kirjastosta, joten kovin suurta ei lukuinto ole vieläkään. Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi ilmestyi jo vuonna 2003, mutta luin sen vasta nyt. Siinä kirjailija kuvaa muun muassa suhdettaan kokeneeseen kaunottareen ja toisaalta pahasti alaikäiseen tyttöön, siis suorastaan puolirikollista toimintaansa naisten parissa. Oiva Pennasen Sisulla ja sydämellä (2007) kirjassa taas kuvataan emäntää, joka tietyssä vaiheessa jakaa pimpsaansa kaikille muille talossa pistäytyville tai oleskeleville miehille paitsi ei aviomiehelleen. Varsin hyviä kirjoja siis molemmat, koska keskittyvät noin puolessa sisällössä seksiin. Toinen puoli on helppo hypätä yli. Röyhkällä se koostuu nuorisokuvauksesta 70-luvun Oulusta ja Pennasella maaseudun työnkuvauksista 50-luvulta ilmeisesti hieman etelämpää. Tiettyjä yhtymäkohtia näillä molemmilla Oulun seudunkin kirjailijoilla on siis realismin tai jopa naturalismin puolesta Päätaloon, joskaan aivan möllärimestarin tasoa kaikin osin ei minusta saavuteta. Toisaalta molemmat käyttävät teknisesti monipuolisempaa keinovalikoimaa kuten esimerkiksi näkökulmatekniikkaa. Onneksi en kuitenkaan huomannut takaumia, tuota nykykirjallisuuden syöpää. Kirjoista voi tehdä leikkaustekniikalla elokuvia mutta elokuvia tuskin kannattaa kirjoittaa kirjoiksi. Ankean urbaani Röyhkä on helposti ainakin maineensa johdattelemana lukijan mielikuvissa hieman henkevämmän tuntuinen kuin esikoisromaanissaan ajoittain mekanistiseen konkretiaan, joskaan ei valitettavasti seksikuvauksissa, uppoava agraari Pennanen. Molemmat antavat vakuuttavan kuvan siitä, että tuntevat aihepiirinsä hyvin eli ovat eläneet kirjailijalle sopivan elämän ja jopa muistavat siitä jotain.

Pitääks mun aina

Kesällä tv-kanavat voisivat lähettää erittäin vanhoja uusintoja. Mitä vanhempia, sitä parempi. Vaikuttaa siltä, että Santeri Kinnunen on jättäytynyt pois televisiosta. Miksi ihmeessä?

Erittäin huonot tosi-tv- ja kokkiohjelmat vaan lisääntyvät televisiossa. Viihdettäkään ei enää viitsitä käsikirjoittaa. Näyttelijäparat yrittävät itse keksiä vuorosanoja toinen toistaan puolivillaisemmissa vinoissa pudotusflopeissa eikähän siitä mitään tule. Se ei ole näyttelijän vahvuusaluetta. Huono oikein huono. Mitään parempaa ei ole luvassa, vaikka TTK jää tauolle. Ennen oli sentään kunnon kulttuuriohjelmia kuten kirjaohjelmia ja tietokilpailuja, filosofien keskusteluja. Nyt on vaan Tuulitunneli ainoa valopilkku. Tv-ohjelmat muuttuvat yhä älyttömämmiksi. Tavoitekatselija on brändätty idiootiksi. Ja kevyt musiikki eli  radio on mennyt pilalle räpistä. Äh, jokainen katsoja muuttuu idiootiksi. Tai ainakin kommentoija.

Jopa niin että en enää pysty lukemaan kirjoja saati kommentoimaan niistä täällä. Mitä luin viimeksi? Peter von Baghin väsyneet muistelmat. Jäin lähinnä ihmettelemään miksi hänen isänsä jätti professuurin Turussa lääketieteellisessä tiedekunnassa ja muutti Helsingistä toiseen periferiaan eli Ouluun. Jokin skandaali siinä täytyi olla takana. Kerouacin originaalia Matkalla kirjaa selailin, mutta se oli vaan selostusta tavisten tyhjänpäiväisestä elämästä höystettynä muutamalla snobilla joskus kauan sitten vanhaan hyvään aikaan kylläkin. Pynchonin uutuutta kirjastossa en pystynyt lukemaan ollenkaan, jokseenkin epäkiinnostavaa, en havainnut yhtään seksikohtausta. No joo, löysin viiveellä Antti Heikkilän ravintoa ja terveyttä käsittelevän kirjan oliko vuodelta 2006. Se mies osaa kirjoittaa todella hyvin ja helppotajuisesti vaikeista asioista. Vanhemmiten hän on tullut toisinajattelijana ehkä liiankin poleemiseksi ja jostain kuulin, että hän ei kestäisi enää Suomen virallisia ravintosuosituksia ja muuttaisikin Saksaan. Tiedä häntä mikä on totuus. Ehkä alan karppaajaksi nyt kun se on jo pois muodista.

En tiedä kuka tohtoreista Mercola, Tolonen tai Heikkilä aloitti ensin, ehkä Tolonen, ja onko heidän ajattelussaan perustavia eroja (tai Somppien opissa), mutta päällisin puolin he näyttävät edustavan samaa uskoa. Jos tv2 ei ole vielä järjestänyt ravintoiltaa, niin eikö olisi jo korkea aika ennen kuin suuret profeetat lopettavat?

Oulu on

Kyl Oulu slogan on nii hyvä. Kuuntelin aamulla Novaa.

Villi voima. Oulu on. Suomen pohjoinen metropoli.  Wild Thing. Oulu Is. Capital of  Northern Scandinavia. 

Ilmakitarakilpailuissahan voi soittaa taustalla Hendrixin biisiä Wild Thing,  eiks  jee.  Ja onhan se villiäkin soittaa ilman kitaraa. Vau. Sitten Wild thing viittaa menoon Pohjantiellä tai yöelämässä, varsinkin Tuirassa.

Oulu on. Siis pysyy sellaisena kuin todella on eikä muutu miksikään. Erittäin hyvä asia. Muutos on pahasta. Vai olisiko muuutoksesta koskaan ollut mitään hyötyä? Minä kysyn vaan.

Capital tuskin pitää paikkaansa virallisesti mitenkään. Ainoa pääkaupunki Suomessa on Helsinki.  Mutta ei se mitään. Capital viittaa siihen , että on kapitaalia eli pääomaa. Ainakin Sipilällä.  Ai että Kempeleessä, vai muuttiko jo pääkaupunkiseudulle?  Sehän onkin Southern Oulu. Etelä-Oulua, että silleen. Kempele siis. Sama mitä joku Uumaja tai Trondheim meinaa.

Pohjoista on. Skandinaviaa ei ehkä ihan, mutta siihen suuntaan on parempi pyrkiä kuin Venäjälle. Vai olisiko parempi Capital of Western Siberia? Siperia opettaa. Capital of Southern Arctic? Muurmanski. Arkangeli.

Paree pyrkiä oleen pareempi ku onkaan ku alentaa ittiään tai tyytyä oikeaan. Laittaa eholle. Brandi on sitä varten, että brassaillaan. Herättää huomiota ja kiistelyä.

Ja länsi  on trendikkäämpi ilmansuunta kuin  itä,  vaikka se on oikeesti viileempi,  niinku talvella. Capital of Southern Ostrobothnia? No ei, se olisi liikaa pikku Vaasaksi Vaasan paikalle. Pohjolan metropoli? Mitä sanoisivat Köpis, Oslo ja Stokkis? Tai Rovaniemi.

Näin on hyvä. Oulu is. Capital of Northern Scandinavia.

Kirjamessuilla

Julkaisen poikkeuksellisesti fragmentin myöhästyneestä reportaasista sieltä jostain, missä esiintyy tuntematon kirjailija.

- Te olette aika vanha aloittelevaksi kirjailijaksi.
- Olen myös aika vanha aloittelevaksi ihmiseksi kuten näette mikäli ette ole sokea.
- Miksi ette alkanut kirjailijaksi jo nuorena.
- En tiedä. Kaikella on aikansa. Rukoilin koko elämäni, että Herra antaisi minulle tekstin ja viimein se toteutui. Se oli suuri yllätys. Herra otti, Herra antoi.
- Tarkoitatteko että olette alkoholisti ja hihhuli?
- En, mistä te oikein puhutte? Kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Mutta se en ole minä. Pois se minusta. Skål!
- Kippis! Puhun Teistä.
- Ai että maanteistä ja rautateistä, yleisistä teistä ja yksityisistä teistä. Niin minäkin sikäli kuin kyse on kirjojeni henkilöiden elämänvalinnoista tai sen puutteesta.
- Puutteesta, vai niin. Oletteko kirjoittanut jo useamman kirjan?
- En, mutta saatan kirjoittaa.
- Ahaa, mistä aiheesta tai sen puutteesta aiotte kirjoittaa seuraavan romaanin.
- Sitä ei ole tapana sanoa ennen kuin se on valmis.
- Kenellä ei ole tapana?
- Kenelläkään.
- Saanko sanoa, että te olette kirjailijaksi harvinaisen kryptinen ja vähäsanainen. Ette oma-aloitteisesti mitenkään auta haastattelijaa tuomaan esille oikeaa sanomaa teistä.
- Saatte. En. Minulla ei ole mitään sanottavaa. Päinvastoin kuin joka mediasta esiin tunkevilla standup-koomikoilla, jotka esiintyvät nykypäivän älymystönä, intellektuelleina eli donnereina joskin vailla filosofista tai tieteellistä koulutusta ja paasaavat opportunistisia mielipiteitään uutisista ja luulevat, että se on huumoria.
- Vai niin, olen ymmärtänyt, että esikoiskirjassanne on paljonkin sanomaa. Mikä teidän koulutustasonne on?
-Ha haa sanon aina tuohon että maisteri. "Sanoma" on kuvitteellista, tiedättekö? Fiktiota. Ja minä en todellisena henkilönä ole mitenkään tärkeä enkä kiinnostava, vaikka luomani romaanihenkilöt toivottavasti ovat.
- Anteeksi mutta tuo kuulostaa lievästi tekopyhältä ja jostain lainatulta.
- Vai niin, niin se kuitenkin on.
- Ette siis seiso kirjassanne esitettyjen mielipiteiden takana? Ne ovat vain keksittyä satua?
- Seison toki, ainakin joidenkin. Kirjassanihan esiintyy yllättäen sekä pahiksia että hyviksiä, ja jotain siltä väliltä olevia henkilöhahmoja, ja esitetään kokonainen kirjo mielipiteitä laidasta laitaan.
- Mutta oletteko samaa mieltä maailmasta kuin päähenkilönne?
- Tässä tapauksessa jonkin verran. Täytyy kuitenkin erottaa kirjailijan ja hänen ympäristönsä todellisten ihmisten todellinen elämä ja todelliset mielipiteet kirjaan ilmestyneistä fiktiivisistä henkilöhahmoista ja heidän mielipiteistään. Kirjalla saattaa kuitenkin olla selvä agenda tai teema ja motiivi ja niin pois päin.
- Mikä se sitten on?
- Lukija voi itse kuvitella miksi sen haluaa tai olla kuvittelematta.
- Annatte lukijalle siis täyden vapauden.
- Näin on. Ajatella. Kyllä he varmaan ovat nyt tyytyväisiä ja kiitollisia minulle.
- Kiitos Teille haastattelusta.
- Kiitos itsellenne. Tämä oli minulle suuri ilo. Palvella lukijoita. Samalla sain nerokasta lisävalaistusta itsestäni,itseltäni itselleni.

Kaveria ei jätetä

-Hei sä olet lihonut sitten viime näkemältä. Ala juokseen hyvä mies.
-En mä voi kun polvet ei kestä.
-No, sentään sänkyvoimistelu sujuu?
-Juu, mut emännällä ei kestä paikat sitä. Nuorena jäsenen liikuttaminen tekee hyvää, mutta vanhana vaan kipua. Joka nivel valittaa, jos sitä liikuttaa.
-Vai niin, no vedä käteen.
-Vedä ite.
-Eiku mä vedän sua turpaan.
-Ai, idiootti. Tuosta saat potut pottuina.
-No niin, käyhän se huitominen sulta. Ainakin tyhjän huitominen.
-Sähän oletkin tommonen tyhjäpää.
Ja niin kaverukset säntäsivät juoksuun perä perään kuin vanhoina hyvinä aikoina unohtaen kivut ja muut iän mukanaan tuomat rajoitteet.

Feminismi jyrää

Jos ajatellaan "Vielä virtaa" - tv-sarjan parin fiktiivisen henkilön,  Noora Battyn ja rähjäisen naapurinsa Compon, ohjelmallista kehityskaarta, niin huomataan, että 70-luvun jaksoissa suhteen valta-akselilla miespuolinen henkilöhahmo on niskanpäällä. Parin kohtaamisten aikana Compo saattaa lievästi ahdistella seksuaalisesti Nooraa ja Noora on hätää kärsimässä ja yleensä perääntyy eikä kumauta harjanvarrella päähän. Myöhemmissä jaksoissa Noora on valtahierarkiassa selvästi ylempänä. Yhteiskohtauksissa Compo saa pitää varansa ja hän joutuu väistämään Nooraa. Tämä heijastaa yleisesti feminismin ja epätasa-arvon eteen päin menoa urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Miehet ovat ns. länsimaissa jo pahasti alakynnessä.

Putinin valloitusoppi

Venäläisten ostamat valtavia keskeisiä tai strategisia alueita kattavat (rappio)kiinteistöt ja muu omaisuus Suomessa ovat selvästi myös turvallisuusuhka. Niitä käytetään mahdollisesti  hyväksi muutenkin kuin vakoiluun tai  "venäläisen väestön etujen puolustamiseen" mikä oikeastaan on vain tekosyy, millä Venäjän valtio voi painostaa monin tavoin Suomen valtiota. Kiinteistöihin voi esimerkiksi muuttaa lyhyessä ajassa suuria desanttijoukkoja jopa aivan laillisesti matkustamalla. Nuo joukot voivat sitten ottaa haltuunsa kaupunkien ja valtion hallintorakennuksia, lentokenttiä jne.  ja tehdä ns. alueellisia vallankaappauksia muka paikallisen väestön itsenäistymispyrkimysten nimissä Suomen valtiosta kuten Krimillä ja Ukrainan itäosissa tehtiin. Tämä on tavallaan putinilainen muunnos Terijoen hallitukseen pohjautuvasta valloitusopista ennen talvisotaa. Sotapesäkkeet viedään muka oikeutetusti valloitettavan maan sisälle. Näin alennetaan ja hämärretään sodan syttymisen kynnystä. Uuden sota- ja solutusopin mukaan ei tarvita vanhanaikaista rintamahyökkäystä. Ja tehokkaan propagandan avulla omaa maataan puolustava valtio leimataan sodan aloittajaksi. Valloitettavan maan on vaikea puuttua prosessiin ajoissa. Kehitys on jo mennyt liian pitkälle, jotta sille enää voitaisiin tehdä mitään. Tietääkseni esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Puolassa eivät EU:n ulkopuoliset ulkomaalaiset voi ostaa maa-alueita. Tämä on Suomen erityiskysymys ja suuri maanpuolustuksellinen uhka, jolle "tarttis ehkä viimein tehdä jotain", vaikka luultavasti se onkin jo myöhäistä. Lakiin pitäisi myös liittyä maa-alueiden ja kiinteistöjen rauhanomainen takaisinluovutus. Tämä kaikki surkeus johtuu Suomen poliitikkojen sinisilmäisyydestä ja haluttomuudesta puolustaa millään lailla Suomen saati suomalaisten kansallisia etuja. Ei siitä ole kauaa kun Stubb vaatii viisumivapautta ja varmaan vaatii sitä edelleen. Kokoomukselle kaikki on myytävänä ja rajat ovat avoinna kaikkien halullisten saapua. Myös Ruotsi on alkanut pelätä venäläisten hyökkäystä.

Nostalgiaa televisioon

Jos saisin päättää tv-ohjelmista niin tositv:tä vähennettäisiin ja palattaisiin 70-luvun ohjelmakaavioihin. Kieltämättä muutenkin olisi hyvä palata 70-luvulle. No joo, siis mielestäni pitäisi lähettää uudestaan vanhoja hyviä ohjelmia kuten Mennään bussilla, Pokka pitää, Kupla, Perhe on pahin, Fleksnes (Rolv Wesenlund), Rintamäkeläiset, Napakymppi, Kymppitonni, Jopet, suomalaiset dekkarisarjat, Donnerin ja vastaavat kotimaiset 60-70 luvun elokuvat ja mitä niitä kaikkia olikaan. En suinkaan tarkoita välttämättä että juuri nuo ohjelmat pitäisi taas uusia. Ne vain tulivat ensimmäisenä mieleen. Kyllä niitä varmaan löytyy paljon parempiakin ja vähemmän kuluneita tuotantoja. Eräs ehtymätön lähde olisivat muiden maiden eri aikakausien suosikkiohjelmat esimerkiksi manner-Euroopasta.

Lisäksi voitaisiin tehdä vanhanmallisia  uusia stereotyyppisiä standardisarjoja, joiden juoni, henkilöhahmot ja huumori olisivat tarpeeksi kiinnostavia, ja ei haittaa vaikka hallittua toistoa kuten vaikkapa brittisarjoissa, esiintyisi. Tuotosten ei tarvitsisi olla mitään nerokkaita tai hypercooleja kunhan olisivat mukiinmeneviä ja katsottavia.

Se ylikonstaapeli Hanhivaaran tähdittämä dekkarisarja pitäisi uusia ehdottomasti. Ja tehdä lisää esimerkiksi Sariolan Susikosken pohjalta. Olen täysin kyllästynyt amerikkalaisiin väkivaltasarjoihin, joissa tympeät pukumiehet seikkailevat tympeissä city-ympäristöissä. Suomalaiseen (tai norjalaiseen) maisemaan perustuvat draamat toimivat virkistävinä keitaina kaiken tuon urbaanin menon keskellä. Ruotsalaiset dekkarit on kyllä jo niin nähty.

Hyvä esimerkki keskinkertaisesta viihdyttävästä sarjasta on lähinnä vuosituhannen vaihteessa tehty brittisarja Sydämen asialla. Siinä tapahtuma-aikana on minusta noin vuodet 1961- 1965, mutta Beatles loistaa poissaolollaan. Okei en tarkalleeen tiedä mille vuodelle sarja sijoittuu. Em. lähde korostaa 1960-luvun loppua, mitä toistaiseksi hieman epäilen, mutta en ole tutkinut asiaa.

Sarjassa on viihdyttävää nostalgian lisäksi stereotyyppiset hahmot ja juonet. Sitähän voitaisiin pitää poliisidraamana kuten vaikkapa Hill Street Blues (mitä minulla ei ole lainkaan ikävä, koska se on amerikkalaista ja siten liian kaukaista nostalgiaa) tai kuten vastikään Suomessa tehty poliisisarja, jossa esiintyivät esimerkiksi Hissu ja Aku Hirviniemi (pahoina) poliiseina.

Heartbeatissa päähenkilönä on komea nuori kyläpoliisi, jota komppaavat virka-intoinen pomo, eläkeiän kynnyksellä oleva vanha laiska poliisi, jolla on kuitenkin paikallistuntemusta pitkältä ajalta, sekä nuorehko iso tyhmä poliisi, joka saa aina siipeensä. Päähenkilön parempana puoliskona on kaunis mutta feminismiin taipuvainen lääkäri tai tuomari. Tyyppeihin ja näyttelijöihin saadaan vaihtelua säännönmukaisen usein toistuvilla traagisilla henkilökohtaloilla.

Toisaalta sarja rinnastuu hieman saippuaooppera Emmerdaleen, jossa kuitenkaan ei muistaakseni ole niin selväpiirteisiä yhden jakson kestäviä juonenkulkuja kuten Heartbeatissa, vaan siinä keskitytään astetta raadollisempaan  (ja ikävään) juonitteluun. Kohtauspaikkana kuitenkin on poliisiaseman ohella tietenkin kylän pubi, missä kohtaavat sankarit, konnat ja muut henkilöt.

Muita sarjan kantavia hahmoja ovat tyhmä mutta rikas ja pöyhkeä lordi kartanoineen, spontaaneja bisneksiä lain harmaalla vyöhykkeellä pyörittävä kylähuijari apureineen, joista toinen on hyväsydäminen "idiootti" ja toinen ikämieshuijarin puolivillaisiin projekteihin pessimistisesti (mutta aina tukien ja teknisesti auttaen) suhtautuva aasi Ihaan tyyppinen hautausurakoitsija ja Pelle Peloton. Pubia pyörittää kaunis ja iloinen minihametyttö, joka rakastuu toistuvasti renttuihin, jotka usein ottavat ratkaisevasti osaa kunkin episodin mittaisiin poliiseja työllistäviin juonenkulkuihin. Hm jaa minihame taitaa tosiaan viitata 60-luvun loppuun, mutta saattaa olla lievä anakronismi.