Pieniä salaliittoja

Katselin jotain Heikoin lenkki -jaksoa, ja siinä yhdeltä kilpailijalta kysyttiin useasti latinan kieleen liittyviä kysymyksiä, vaikka hän ei ollut esittelyn mukaan lääkäri. Mutta ehkä hän oikeasti kuitenkin oli? No, luultavasti hän vain oli kilpailuun haettaessa esittänyt harrastavansa latinaa.

Eli luulisin, että tuotanto haluaa kohottaa kilpailijoiden tasoa joillakin kierroksilla esittämällä heille kysymyksiä tutusta aihepiiristä. Sitten taas joillakin kierroksilla kilpailun keskivaiheessa esitetään hankalia kysymyksiä, joita melkein kukaan kierroksella ei tiedä. Näin saadaan jännitystä peliin ja kilpailijoiden itseluottamusta pudotettua. Samalla katsojat voivat kokea olevansa vähintään yhtä viisaita kuin kilpailijatkin.

Tavallisilla kierroksilla on tärkeää olla nopeaälyinen ja -muistinen, jotta vastaukset tulevat kuin apteekin hyllyltä ja jotta kilpailija kerkeää tarpeen tullen pankittaa oikeaan aikaan. Lopussa taas esitetään vaikeampia kysymyksiä, joita saa miettiä pitempään. Siinä siis usein eri tyypit pärjää kuin kilpailun aiemmissa osioissa.

Yleensä joku vanhempi hieman hidas jo muistilokeronsa aikoja sitten täyttänyt ja osin rapauttanut kilpailija voi viedä voiton kaksintaistelussa, mutta luultavasti hän on pudonnut jo aikaisemmassa vaiheessa sekä objektiivisen suorituksen että taktikoinnin takia pois pelistä. Joissakin jaksoissa kilpailijat taktikoivat paljon ja joissakin toisissa eivät juuri yhtään. Salaliittoja voidaan kehitellä sekä kilpailijoiden kesken että tuotannon taholta.

Likainen tusina

Pakko nyt pikkuisen rostata tv:tä ja sen julkkiksia, joita esiintyy ylenmäärin tv:n uusissa K18 leikkiohjelmissa lapsille ja lapsenmielisille. Itse en ole kumpaakaan, paitsi että muumeja ja Peppi Pitkätossua katselisin mieluusti, mutta en ykkösinhokkiani Sami Hedbergiä todellakaan missään muodossa. Myös vaikkapa Mikko Kuustonen,  Kari Ketonen, Jenni Pääskysaari, Cheek, räppärit yleensäkin, Palsanmäet, Mikko Leppilampi, Duudsonit, Saariluoma, Ali, Rasila, Rostedt ja kumppanit aiheuttavat ruutuun ilmaantuessaan välittömän oksennusreaktion ja kanavan vaihdon, josta tosin ei useinkaan ole apua: samat tyypit mellastaa joka kanavalla. Yllättäen pystyn vielä joten kuten sietämään Janne Katajaa, Niina Lahtista ja jopa joka paikan Riku Niemistä. Kahdella viime mainitulla on niin tavanomainen nimi, että jopa sen muistaminen tuottaa vaikeuksia, mikä hidastaa naaman kulumista. 

Siis ihmettelen syksyn tv-ohjelmien uustarjontaa. Luulevatko imbesillit tuottajat ja johtajat todellakin, että joku haluaa katsoa samojen tv-julkkisten meluamista ja kohkaamista jokaisessa älyvapaassa peliohjelmassa. Missä ovat filosofiset ja parapsykologiset katsaukset ja keskustelut, minä kysyn vaan hah hah. Yle Puheen Perttu Häkkinenkö on median ainoa häikäisevä soihtu, joka valaisee infantiilin pimeyden.

Täysipainoista suomalaista pitkäaikaisempaa kirjallisuusohjelmaakaan ei ole nähty televisiossa sitten Tuula-Liina Variksen Kirja A&Ö lopetuksen, vaikka paras sellainen oli tietysti legendaarisen Timo Hämäläisen luotsaama Lukulamppu. Myöhemmät kirjallisuusohjelmien laimeat vetäjät kuten Palmgren, Tulusto, Itkonen, Korhonen ja varsinkin Harakka, Kortelainen ovat täydellisiä limboja. Osittain se johtuu ohjelmiin väkisin ympätyistä ulkokirjallisista yleisöä aliarvioivista, näkemyksettömän suosiontavoittelun asetelmista. Pitäisi luottaa kirjojen, kriitikkojen, lukijoiden ja kirjailijoiden, jopa toimittajien, omaan voimaan. Henkilövalinnoissa annan mielelläni apua.

Ellenorin seikkailu

Ellenor var här på Blacksåsberget?

Hienoa että Ellenor löytyi hyvävointisena, vaikka vaelsi shortseissa eksyksissä 13 tuntia synkässä kylmenevässä märässä metsässä, missä uskomaton määrä vaaroja ja ansoja oli tarjolla joka puolella Hudiksvallin Blacksåsbergetillä. Harmi vain että kunnon karttoja tapahtumasta ei julkaista.

Oletan että Ellenor, 6 v, käytti kaakkoista reittiä poistumiseen näköalapaikalta.

Ehkä puolivälissä hän lähti seikkailemaan jonnekin päin pois polulta.

Luultavasti hän kuitenkin harhaili aika korkealla vuorella eikä siis kulkenut pahimpia jyrkänteitä?

SVT:n mukaan hänet löydettiin laajojen etsintöjen jälkeen 500 m päästä katoamispaikasta, jota tosin ei paikanneta tarkemmin. Etsintöihin osallistui tuntikausia ehkä kaksi sataa ihmistä ja useita koiria: poliiseja, tunturipelastajia, Missing People-väkeä, paikallisia vapaaehtoisia suunnistajia, metsästäjiä, luontoharrastajia jne. Merkillistä että Ellenoria ei löydetty jo aikaisemmin, mutta sitä suurempaa oli ilo tytön löytyessä vahingoittumattomana ja terveenä keskellä yötä.

Ehkäpä hän oli löydettäesä siis Blacksåsbergetin huipun eteläpuolella eikä itäpuolen jyrkänteellä? Oheisen kartan alkuperäinen mittakaava on 1 : 10 000. Ellenorin mahdollinen löytymispaikka on tässä hahmoteltu olevan noin 500 m vuoren huipulta ja myös itäpuoliselta polulta. En ole tarkistanut asiaa somesta.

Graniittivuoren huipun korkeus on 457 m ja huipulla on vanha kuparikaivos. Vuoren laitamia reunustaa jyrkänteet ja lohkareikot, kaivoskolot.

Muutenkin maasto on paikoin jyrkänteistä ja vaikeakulkuista. Löytyy liukkaita kallionpintoja, pystysuoria korkeita seinämiä, rotkoja, hylättyjä kaivoskuiluja ja  tiheää vanhaa metsää, myös pedoista kuten karhusta oli epäilyksiä. Yöllä alkoi jo olla kylmää, pimeää ja sateista.

Arviolta löytöpaikan koordinaatit olivat 592950, 6835600 (SWEREF99TM).

Mutta tämä on ihan hakuammuntaa. Saattaa olla, että hän oli sittenkin lähellä itäpuolen jyrkännettä polun toisella puolen? Tai kauempana etelässä-kaakossa karttaan arvatusta paikasta.

Hän katosi klo 11.30 ja löytyi koirapartion havaitsemana seuraavana yönä klo 01 17.7.2017.

Blacksåsberget ja sen luonnonsuojelualue on noin 20 km kohti länsilounasta Hudiksvallista.

Ehkä Valitut palat esittää paremmat arviot tapahtumien kulusta. Oliko Ellenor hieman piilosilla?

Tämäkin on kirjablogi

Tosin vain historiaa, ei televisiosta tuttu ja ilman kirjoja, mutta kiroja löytyy. Otsikkoon ei pitäisi nojata.

Naivi laulun pätkä, joka on pessimistisempi ja surkeampi kuin Hanhiniemen balladit. No joo, ainakin se on huonompi, ei rimmaa ja muutenkin ontuu.  Kappaleita on helppo sanoittaa jonkun valmiiseen säveleen eli kun kuuntelee jotain biisiä. Tai niin voi kuvitella, en ole sanoittanut yhtään laulua, en kirjoittanut yhtään runoa. Kirjoittamaton lehti, lehdetön puu, ikäloppu, ihan resuiseksi pelattu. Artikkeleita ja muuta kielioppia voi käyttää niin väärin. Jos voi sanoa jotain hämärästi, se on paikallaan. Lainaukset on syytä häivyttää. Mutta valitus lyö aina läpi.

This is the deadline day, the doomday.
Yesterday I lost the money,
all the rest long before.
I am a looser, looser of the life.
Who cares and why she should.

Dylan välttää itsesäälin ja patetian enimmäkseen kertomalla muiden sorrettujen sortumisesta, ja usein ihan oikealla nimellä. Hieman  kuin Spoon River antologiaa, onkohan se vaikuttanut Dylaniin. Hm, milloin se ilmestyi?  Ja mikä siihen vaikutti? Jaa, vuonna 1915. Teoria on mahdollinen. Toinen keino on piiloutua munkin kaapuun ja ajaa kaksipyöräisellä.

Forever Trump

Kävin ulkona yks ilta, ja näytti siltä että tähtitaivas oli joutunut kaaokseen.

Otavan kaksi viimeistä tähteä eivät osoittaneet Pohjantähteen.

Kaksonen taisi näkyä mutta sitä sen vastinparia tutussa konstellaatiossa ei näkynyt.

Muutenkin kaikki tähdet olivat omituisessa suunnassa ja jokseenkin sekaisin.

 Luulisin että maapallon akseli on nyt heilahtanut varsin huomattavasti.

Ilmastomuutos voidaan unohtaa ja samoin autoilun rajoittaminen.

Tai sitten on sattunut häiriö avaruuden simulaatiossa.

Havaintoni olivat pikaisia mutta muuten havainnoinnin epäpätevyyttä ei voi arvostella hah hah.

En käyttänyt edes huulirasvaa. Puujalkavitsit pelastaa maailman, toivotaan.

Illuminati on pimittänyt tämänkin muutoksen todellisuudessa.

Ai jaa, tähtitaivaan kaaos näyttikin USA:n vaalituloksen ennakkoon.

Hetkellinen sekasorto siis, taivaalla, mutta USA on nyt täysin arvaamaton.
.
Trump tuskin ajaa oikeasti mitään muuta asiaa kuin omaa ja koko perheensä.

Se saattaa vaatia myös jotain yritystä politiikassa, mutta se on vain silmänlumetta.

Trump kasaa rahaa, valtaa ja loistoa itselleen jotta voi mahtailla somessa.

Ja korkeissa seurapiireissä muiden diktaattorien kaa.

USA on tosiaan ajautumassa elinikäiseen diktatuuriin ja perhedynastiaan. Demokratia on kaapattu.

Rahamaailma tukee käenpoikaansa kuten se aikoinaan tuki Hitleriä.

Mikä ei täysin onnistunut Kennedyltä, Bushilta tai Clintonilta,

näyttää onnistuvan Trumpilta.

Kokeilin sananvapauden rajoja

Yritin julkaista erään lehden keskustelupalstalla tällaista mielipidettä:


Pakko panna rajat kiinni

Ei tästä muuten tule yhtään mitään. Jos niin ei tehdä niin Suomi on mennyttä lopullisesti. Maahanryntäys on taas kiihtymässä ja kohta vuotaa itärajakin. Tällä suunnattomalla typeryydellä tulkita pakolaissopimusta Suomen tuhoksi on sama vaikutus kuin sillä, jos Stalin olisi onnistunut tavoitteessaan vaihtaa Suomen kansa venäläisiin viime sodissa. Nyt se tapahtuu. Kätilöt, nyt äkkiä puhumaan.

Se sensuroitiin varsin pian pois. No ajattelin että ehkä se olikin liian kliseinen ja negatiivinen sekä ahdasmielisen nationalistinen joten yritin seuraavaksi positiivisempaa otetta:


Itsenäinen maa ei sulje rajojaan!

Upeeta mahtavaa seurata kun Suomeen tulvii värikästä väkeä joka suunnalta. Nyt myös itäraja aukeaa. Suomi täyttyy kädenkäänteessä vilkkaista seurallisista ihmisistä! Pian impivaaralainen degeneraatio ja junttius on poispyyhkäisty. Kalpea kantaväestö voi muuttaa päivettymään Portugaliin. Nyt saadaan säpinää Pohjolaan. Koko väestö vaihdetaan parempaan hetkessä. Kiitos EU ja pakolaissopimus. Kiitos viisaat päättäjämme, jotka eivät muuta linjaansa, vaikka mitä tapahtuisi. Ensiarvoista on, suorastaan itseisarvo, että pidämme rajat auki ja poistamme inhimillisen hädän maapallolta! Saamme pelastaa maailman. Suomalaisten on kohta aika väistyä etelään. Tai pohjoisnavalle. Sitä ennen voimme ottaa lisää velkaa niin kauan kuin sitä saa ja maksaa velkaa Heille. Iloista antajaa Merkel rakastaa. Maksamme velkaa.

Mutta ei auttanut. Sekin sensuroitiin pois. Varmaan taas liikaa kliseistä patetiaa.Tuli mieleen toistuva palaute kustantamoista aikoinaan kun olin nuorempi. Kyllä portinvartija tietää. Otin onkeeni ja lopetin moisen ala-arvoisen kirjoittelun. Tasokas kritiikki teki tehtävänsä. Kiitos.

Pintaa syvemmältä

Mainiota että Yle tekee/tuottaa/näyttää vielä kotimaista draamaa esimerkiksi TV1:n Kotikatsomon ohjelmapaikassa. Muutenhan television ohjelmatarjonta keskittyy nykyään lähinnä puolivillaisiin tositvformaatteihin. Toivottavasti oikeistolaiset poliittiset kähmijät nykyhallituksessa eivät leikkaa tätäkin vähää pois kuten ovat uhanneet.

Poliittista ja taloudellista kähmintää kuvataan varsin hyvin Kotikatsomon Pintaa syvemmältä - draamasarjassa, mikä käsittelee turvetuotannon vesistövaikutuksia päähenkilön muiden henkilökohtaisten vaikeuksien lisäksi.

Minusta produktio on erittäin katsottava. Aluksi vierastin viherpiiperrystä, mutta jo puolivälissä käännyin turvetuotannon vastustajaksi, joten kansanedustaja Mattilan epäilys toimivasta propagandasta osoittautui ainakin minun kohdallani oikeaksi, ja hyvä niin.

Juoni, miljöö, henkilöt ja ohjaus, kaikki ovat paikallaan. Ehkä sarjan lopetus oli hieman kuivakiskoista ja latteaa oikeussalidraamaa, mutta sellaiseen taistelu järven kohtalosta ilmeisesti täytyy päättyä, tai saada välipäätöksensä.

Minuun kaikki kohtaukset kuitenkin upposivat periaatteessa aivan todenmukaisina. Käsikirjoittajien (Jussi Alanko, Jukka Mäkinen) on täytynyt tehdä mittava määrä taustatyötä turveyhtiöistä, vesistötutkimuksesta,viranomaisten toiminnasta ja jopa ympäristöoikeudenkäynneistä. En huomannut noissa mitään erikoisen silmiinpistävää virhettä.

Leikkaus ja eteneminen on nopeaa ja sujuvaa. Niin isoa panostusta koneisiin ja muuhun fyysiseen ympäristöön ei ole kuin Pirunpellossa. Henkilöohjauksessa (ohjaaja: Jukka Mäkinen) on tiettyjä vihjailevia naturalistisia sävyjä. Ne ilmentävät esimerkiksi Tellun kilpailevien miesystävien taka-ajatuksia asiallisen keskustelun taustalla.

Tämä myös romantiikkaan ja hieman seksiinkin paneutuva sarja on siis muilta osin astetta realistisempi eikä niin farssimainen kuin aiemmat Ylen näyttämät maalaiskomediat, joissa yhdessä pääosassa oli Mia Nuutila. Nyt hän on pudonnut sivuosaan, kun pääosaan on kohonnut uusi hieman nuorempi ja laihempi, mutta muuten samantyyppinen, oululaislähtöinen ammattimainen laitosteatterinäyttelijä Eriikka Väliahde, joka esiintyy jopa alastomana miehiä nielevänä vamppina, kovapintaisena toimittajana, yleisfeministinä ja luonnonsuojelijana, mutta kuitenkin myös perinteisenä tietyissä uhkatilanteissa avuttomana naisena, joka turvautuu miesten auliisti tarjoamaan suojeluun vaaran uhatessa, ja edelleen suojelusta kiitollisena flirttiin ja jopa sänkyyn asti. Ajoittain päähenkilö ja tarina saa siis jopa Bridget Jones -tyyppisiäkin sävyjä.

Sarja loppuu virkamiehen korruptoituneeseen puheluun ministerille siitä, että soidensuojeluohjelman uudistus pitää panna jäihin, ja niinhän uusi ympäristöasioista vastaava nuori naisministeri Grahn-Laasonen oikeasti tekikin. Sarja on siis tavallaan dramatisoitua uutisvirtaa osittain. Ehkä seuraavassa tuotantojaksossa kotijärveä uhkaa uusi kultakaivos? Tai sitten jatketaan tuota turveteemaa? Hieno homma, jatkakaa!

Tellun haksahtaminen lopussa siihen hieman jo kulahtaneeseen mökkinaapuriin oli selvästi virheliike. Naapuriin ei pidä rakastua hah hah. Se rajoittaa päähenkilön vapautta turhan paljon, mutta äkkiähän sekin suhde saattaa saada loppunsa.

Sitä saa mitä tilaa

eli "Satuja Suomen kansalle"

Kurki saattaa nokkia ruokkivaa kättä ennen kuin suo jäätyy. Se ei halua Kreikan tielle (kts. Noin viikon uutiset).

Toisaalta moniko pitkän lomaoikeuden hankkinut poliisi tai muu julkisen alan työntekijä äänestää seuraavissa vaaleissa porvareita? Äänestäjäkin sai mitä tilasi. (Ja blogisti vasta saakin.) Väkivaltainen hallitus tarvitsee väkivaltakoneistonsa. Mutta sahaako se nyt omaa oksaansa minkä päällä lepuuttaa paksua takamustaan?

Hallitus aikoo kaventaa raskaasti äänestäjiensä elinoloja. Samaan aikaan hallitus päästää maahan rajattomasti uusväestöä, jolle luvataan vähintään sama entisen kansan verovaroin kustantama elintaso kuin entisille kansalaisille. Hallitus ei välitä siitä, että rajaton maahanmuutto ei ole kauaa mahdollista. Yksi pieni maa ei pysty toimimaan koko maapallon sosiaalitoimistona, vaikka se on tyhmyyksissään siihen hallituksen mielestä sitoutunut.

Osa kansasta haluaisi kumma kyllä käyttää järkeä ja ratkaista ongelman sulkemalla rajat ja yksinkertaisesti lopettaa ongelman paisuminen. Kansa raivostuu viranomaisille, kun he eivät sitä tee. Jos kansa haluaa sulkea rajat ja hallitus ei halua, niin vastuulliselle kansanosalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa  valta omiin käsiinsä ja yrittää itse ratkaista ongelma. Panna raja itse kiinni tms. Asialla on kiire. Jokainen tunti ilman rajapuomia velkaannuttaa maata niin ja niin paljon. Globaalille kehitykselle alistetut viranomaiset vastustavat muutenkin kansan pyrkimyksiä ja yhteentörmäys on väistämätön. Hallitus ja kansa ovat pahasti törmäyskurssilla. Seuraa kapina ja vallankumous. Sen pituinen se.

Umpitollo hallitus seuraa katastrofia sivusta tumput suorina

Pakko puuttua politiikkaankin. On se niin pöyristyttävää. Pakolaistilanne räjäyttää Suomen sirpaleiksi. Millään ei ole enää mitään väliä. Miten taloutensa jo kuralle ajanut Suomi muka pystyy elättämään kaikki halulliset maapallon ihmiset, jotka maahan saapuvat? En ymmärrä. Sotia ja kriisejä kyllä riittää mitä paeta. Terroristit ym. pitää siitä huolen. Ja Suomi on kaikkien vaeltajien kohdemaista ykkönen. Täällä on hölmöimmät ja hyväuskoisimmat rahan ja muiden etujen jakelijat.  Rajat on pakko panna kiinni, vaikka se alkaakin olla jo myöhäistä. Suomella on muka velvollisuus elättää ulkomaalaiset vähintään siinä kuin oman maan kansalaisetkin. Jos hallitus ei osaa soveltaa ns. kv. sitoumuksia paremmin niin sitten on heti erottava EU:sta ja sanottava irti Schengen-sopimus ja Geneven pakolaissopimus ja muutama muukin sopimus. Maahan saapuneet pakolaiset on palautettava niihin maihin mistä ovat tulleetkin kuten Dublin-sopimus sanoo. Uusväestö aiheuttaa lukemattoman määrän täysin ratkaisemattomia ongelmia. Näyttää todella siltä, että Suomi on menetetty. Kiitos Sipilän rikollisen hölmöläishallituksen.

Kaukon ja Ketkun vanhaa proosaa

Viime aikoina olen selaillut jopa pariakin kirjaa pitkästä aikaa. Tosin näistäkin tuli jo karhulappu kirjastosta, joten kovin suurta ei lukuinto ole vieläkään. Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomi ilmestyi jo vuonna 2003, mutta luin sen vasta nyt. Siinä kirjailija kuvaa muun muassa suhdettaan kokeneeseen kaunottareen ja toisaalta pahasti alaikäiseen tyttöön, siis suorastaan puolirikollista toimintaansa naisten parissa. Oiva Pennasen Sisulla ja sydämellä (2007) kirjassa taas kuvataan emäntää, joka tietyssä vaiheessa jakaa pimpsaansa kaikille muille talossa pistäytyville tai oleskeleville miehille paitsi ei aviomiehelleen. Varsin hyviä kirjoja siis molemmat, koska keskittyvät noin puolessa sisällössä seksiin. Toinen puoli on helppo hypätä yli. Röyhkällä se koostuu nuorisokuvauksesta 70-luvun Oulusta ja Pennasella maaseudun työnkuvauksista 50-luvulta ilmeisesti hieman etelämpää. Tiettyjä yhtymäkohtia näillä molemmilla Oulun seudunkin kirjailijoilla on siis realismin tai jopa naturalismin puolesta Päätaloon, joskaan aivan möllärimestarin tasoa kaikin osin ei minusta saavuteta. Toisaalta molemmat käyttävät teknisesti monipuolisempaa keinovalikoimaa kuten esimerkiksi näkökulmatekniikkaa. Onneksi en kuitenkaan huomannut takaumia, tuota nykykirjallisuuden syöpää. Kirjoista voi tehdä leikkaustekniikalla elokuvia mutta elokuvia tuskin kannattaa kirjoittaa kirjoiksi. Ankean urbaani Röyhkä on helposti ainakin maineensa johdattelemana lukijan mielikuvissa hieman henkevämmän tuntuinen kuin esikoisromaanissaan ajoittain mekanistiseen konkretiaan, joskaan ei valitettavasti seksikuvauksissa, uppoava agraari Pennanen. Molemmat antavat vakuuttavan kuvan siitä, että tuntevat aihepiirinsä hyvin eli ovat eläneet kirjailijalle sopivan elämän ja jopa muistavat siitä jotain.